Taisteluvoittohan sieltä tuli vaikka kieltämättä ensimmäisen erän jälkeen luulin että 0-0:ssa mennään rankkarikisaan saakka, ja toisen erän jälkeen olin jo valmis repimään ihokkaani kun luulin että kolmas peräkkäinen nollapeli on tulossa. Onneksi kolmannessa erässä Lukko oli sitten päättänyt pelin kääntää itselleen ja tekikin sen hienolla tavalla.
Avauserä oli tasaista sähläilyä. Kiekko tuntui varsinkin Lukkolaisten lavoissa pomppivan kuin superpallo eikä mistään rentoudesta ollut merkkiäkään. Lukko olisi hyvinkin voinut ratkaista pelin jo ensimmäisen kolmen minuutin aikana kun pääsi pelaamaan kahden miehen ylivoimaa jo ajassa 0.55. Mutta kahden miehen ylivoima oli järkyttävän kamalaa katsottavaa, Pelicans piti ajoittain kiekkoa kolmella pelaajalla ja tasan yhden laukauksen Lukko sai kohti Nikkilän maalia. Tomi Pettinen oli mainio pelimies joka sen pääsi tälläämään, harmi vaan että Nikkilä piti ennen vedon lähtemistä jo kymmenen sekuntia räpsäänsä auki ja suoraan siihen Pettinen tälläsikin. Sen verran se taisi Nikkilää yllättää että kiekko putosi takaisin peliin.
Lukon ykköskentän ensimmäinen vaihto kesti yli kaksi minuuttia. En tiedä sitten mitä Urama sillä haki kun näkihän sen nyt jumalauta katsomon sokeimmatkin tyypit että ylivoima ei ykkösellä toimi.
Tehotonta oli Pelicansinkin ylivoima ainakin ensimmäisessä erässä, mutta kyllä ne ainakin sen kiekon saivat liikkumaan paljon näyttävämmin kuin Lukko kertaakaan tällä kaudella. Vedot tosin tulivat sieltä siniseltä ja vaikka siinä maalilla oli maskiakin niin ei Vehasella ollut kohti tulleissa vedoissa vaikeuksia.
Toisen erän alku lupaili jo hyvää Lukolle. Näytti siltä että Urama oli käskenyt poikien laukoa enemmän ja sitä käskyä hyvin toteutettiinkin. Kaukaa vaan piti laukoa. Pikku hiljaa Pelicansin hyvä sumputus keskialueella rupesi tuottamaan Lukolle päänvaivaa ja kiekko alkoi samalla tavalla poukkoilla sinne tänne ja Pelicans tuli peliin mukaan.
Charlie Cook istui jäähyllä kun Pelicans pääsi tekemään ylivoimamaalin. Ihan vapaana oli Marko Jantunen takatolpalla ja helppo työ hänellä oli pistää kiekko Vili Sopasen nappisyötöstä verkkoon. Hyvin Vehanen oli tilanteessa mukana eikä se kovin kaukana ollutkaan ettei Pete olisi vanhana pesäpalloilijana siitä koppia napannut.
Lukon peli kuitenkin muuttui tämän maalin jälkeen kuin taikaiskusta paremmaksi ja sen jälkeen Nikkilän maalilla olikin jatkuvasti vaarallisia tilanteita. Mistään vaan ei kiekkoa saatu sisään, ei Pekka Saarenheimo lukuisista hyvistä yrityksistään eikä myöskään Mika Viinanen täysin avopaikasta (joka kylläkin taisi olla jo ennen tuota Pelicansin maalia).
Vaikka se toinen erä tosiaankin Lukon komennossa lopetettiinkin niin siitä huolimatta pelko oli hanurissa että eikö tästä vieläkään edes yhtä maalia saada aikaan.
Kolmannen erän Lukko pääsi aloittamaan ylivoimalla kun Jalvanti oli vielä istumassa kakkostaan ja heti näki että nyt mennään eikä meinata. Kerta kerran jälkeen sininen aalto vyöryi Pelicansin maalille mutta Nikkilä kesti kuin ihmeen kaupalla. Juuri ennen Saarenheimon tasoitusta Pasi Saarelalla oli huippupaikka kun maalin oli tyhjänä ja kiekko oli tulossa miehelle, mutta jotenkin vaan Pasi sai sudittua ohi kiekosta. Tilanne jatkui ja lopulta Saarenheimo pääsi paluukiekon tuuppaamaan verkkoon ja peli oli 1-1.
Lukko jatkoi painostustaan ja muutaman kerran tuli Pelicanskin vaarallisesti Vehasen maalille, mutta sitkeästi vaan tasanumeroissa pelattiin. Hiukan kävi kylmä kun Nevalainen joutui jäähylle, mutta liigan paras alivoima kesti ja jos ylivoimalla ei maaleja osata tehdä niin tehdään sitten alivoimalla. Saarenheimo ja Haataja tulivat ylivoimahyökkäykseen yhtä pakkia vastaan, Saarenheimo antoi nätin passin ja Haataja tulitti suoraan syötöstä eikä Nikkilä enää siihen ehtinyt.
Lopussa sitten vielä Pelicans joutui alivoimalle ja Lukko tyytyi vain kiekottelemaan hyökkäyspäässä tarvittavat minuutit ja sekunnit kellosta pois. Hieno voitto.
En tiedä sitten että miksei se ylivoima toimi mutta kyllä Lukko antaa kohtuuttomasti sillä surkeudellaan tasoitusta. Alivoima on kunnossa ja vielä kun tuo yyvee saataisiin toimimaan niin hyvä siitä tulisi.
Toinen asia mihin kiinnitin huomiota oli se että Lukko pelasi taas paljon sitä perinteistä Lukkokiekkoa eli kulmissa pyöritään kyllä mutta maalin eteen ei kukaan mene. Toisen erän lopulla Jalvantin jäähyn aikana kävi niin että kaikki Lukon pelaajat olivat samassa kulmassa ja maalinedusta valkoisia miehiä täynnä.
Mutta onneksi sitten kolmannessa erässä löytyi se ryhti. Lukosta kannattaa mainita maalivahti Petri Vehanen, vaikkei niin paljon töihin joutunutkaan kuin Nikkilä, siitä huolimatta hyvä peli Peteltä. Pasi Saarela oli kuin uudestisyntynyt, en tiedä johtuiko siitä että pääsi pelaamaan oululaisten kanssa vai tuosta yhden pelin huilista, mutta nyt nähtiin Saarelalta yksi tämän kauden parhaista peleistä, jollei jopa paraskin. Oululaisketjulle ne Lukon parhaat maalintekopaikat muutenkin tulivat, jostain syystä näyttää että Laaksonen ei tuohon ketjuun vaan sovi, onneksi Pasi näytti sopivan. Hiukan paremmalla viimeistelyllä oululaisketju olisi takonut pelissä kuusi maalia.
Perttu Lindgrenkin väläytteli taas hyviä syöttöjään. Puolustajista kukaan ei sen kummemmin hyvässä toisista ylemmäs noussut, mutta Jeff Jillson-raukka näytti olevan toisen erän puolivälissä ihan puhki ja sanoinkin että kohta tulee maali. Niin tulikin mutta en tiedä oliko Jillson juuri sillä hetkllä kaukalossa kun Pelicans sen ylivoimamaalinsa teki. Olikohan Jillsonilla tuossa alla ylipitkä vaihto vai miksi mies puuskutti kuin Kauhavan ruma vallesmanni leskeä naidessaan?
Pelicansista paras oli ilman muuta Tommi Nikkilä.
Kun Lukko voitti niin ei paranisi tuomareita haukkua, mutta kyllähän se linja oli taas tänään ihan jotain muuta kuin mitä on puhuttu. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella kiinnitin huomiota siihen kuinka paljon mailaa sai käyttää koukkimiseen, kahvaamiseen ja muuhun häirintään. Jostain syystä tuomari tämän sallivat ja Pelicans sitä käytti hyvin hyväkseen kun muuten olivat pelillisesti alakynnessä.
Hauska yksityiskohta on sekin että tämä Antti Hämäläinen oli ihan täysin Jyri Rönnin talutushihnassa. Rönn näki rikkeen ja nosti käden ylös, niin välittömästi nousi myös Hämäläisen koura, vain yhden jäähyn antoi Hämäläinen. Tähän olen ennenkin kiinnittänyt huomiota kun parina on kokenut ja kokematon tuomari, se kokemattomampi ei uskalla itse antaa jäähyjä.
Taisi Lukon vaihtopenkki antaa kolmannessa erässä sen Pelicansin mailahärinnäin ollessa kovimmillaan karskia palautetta Rönnille, kun mies sen verran touhukkaana kävi ilmoittamassa Hämäläiselle että "seuraavan kerran kun sieltä lässytetään niin tuohon suuntaan pistetään" ja viittoili jäähypenkkejä kohti.
Sitä se oli tänä ehtoona. Toivon mukaan makaki putosi nyt taas pitkäksi aikaa Lukkolaisten harteilta ja lauantaina JYPiä vastaan nähdään samanlaista kiekkoa paremmalla viimeistelyllä höystettynä.
