Noniin. Kotietu saavutettu. SaiPan historian playoff-ottelut lisääntyvät tämän kauden osalta siis ainakin kolmella.
Sanokaa vaan että nyt on aika epärealistiset käsitykset SaiPa -fanilla tai jopa kusi päässä, mutta HIFK yllätti minut. Positiivisesti! Kyllä vain.
Odotin täydellistä dominointia ja yliluistelua SaiPalta. Ohittamatonta keskialueen tukkimista, ja voimakasta karvausta. Kyllähän sitäkin ratkaisuhetkillä nähtiin, mutta varsinkin erien alussa HIFK hallitsi peliä. Ja tämä todellakin yllätti minut.
Ottelun taso parani loppua kohti, lähinnä SaiPan ansiosta. Alku oli ymmärrettävästi melko tunnustelevaa, silti virhealtista ja hätäilevää.
Ortiolla loistavia gamesavereita, etenkin Moranin rystynosto ja myöskin Leivon läpiajon nollaus.
Melart oli lähellä olla sankari ennenkuin tuli sylkykupiksi. Jämäkkä ja tarkka lämäri, vaikkakin maskiton, viivasta vaati Wiikmanilta hienoa venytystä.
Wiikmania ei juuri tässä näytöksessä muuten isosti testattu, mutta ihan lupaavia otteita. Mieshän on kuitenkin näyttänyt joskus että omalla panoksella voi viedä joukkueen päätyyn asti ehkä nyt on taas sellainen pöljä vuosi.
Huomenna melkoinen näytelmä Lappeenrannassa. Etä-SaiPan pitää tyytyä Urho-liveen. Loistavaa!