Debytoinpa Jatkoajalla, parinkymmenen vuoden aktiivisen vakoilemisen jälkeen. Tekstillä on mittaa, mitä selitän sekä historiallisen hienolla menestyksellä että neitsyttekstillä. Tässä ehtii vielä nakata monta yhden rivin tunneroiskaisua poikineen ;).
Lahtelaisjuurinen lätkäfani on Pelicansin tempun kaltaisen, koko kauden kestäneen tapahtumasarjan murentamana koko lailla pähkinöinä. Vastaavia tarinoita muistuu Suomi-kiekosta muutamia mieleen. Tai ei, eivät ne vastaa tätä, koska kausi on kesken ja pyttyä ei vielä ole.
Niemelällä on näpeissään aivan mykistävä ipananippu sementoituna Erosella, Bartolla ja mv J. Hurmeen sukunimikaimalla Bloodilla (no, toisinaan Iikallakin).
Pelaajabudjetti on rajallinen, kokonaisresurssit vieläkin rajallisempia ja odotukset olemattomia.
Pelsua(kin) usein Helsinki-media tykkää arvioida ali. Kaupungin ja budjetin pienuuden "oikeuttama" yliolkaisuus, olkoon kuinka yleisinhimillistä hyvänsä, on paitsi samaan aikaan vaivaannuttavaa lajisivistyksen puutetta,aika usein ihan oikeasti kerosiinia myös Pelikaani-turbiinille.
Eikä sitä itselläänkään kauden alla ole ikinä mikään suurseurafiilis, kun juuri ja juuri läpimurtonsa värkänneet jäbät lasketaan muualle ja tilalle ropisee kesällä uusia nobodyja ja muiden seurojen jämiä. Jotkut jalostettaviksi, jotkut kykyjensä mukaisieen menoon rohkaistaviksi ja jotkut tykinruuaksi.
Tämänkään kauden alla ei journalistisista perinteistä tingitty: "Hyvä jos säälipleijareihin pääsevät". Usein tähän vähättelyyn kuuluu sekin, että vaikka runkkarissa hämmästyttävästi kulkisi, oletetaan sen olevan kuitenkin jotenkin ainakin puoliksi tuuria ja oudon lennon niin muodoin kyllä loppuvan kesken.
Samasta syystä menestysvaiheen ad hoc-analyyseissa tykätään unohtaa Pelicansin jopa loistava pelaaminen, juuri niillä vahvuuksilla, joita heillä on. Aina on muka joku ennakkosuosikki sulanut. Ehkä he ovat sitten liian jäätäviä? Tai jäässä? Tai sulavasti luistelevia tai mailaa käsitteleviä?
Ei, ei tässä mitään uhreja olla. Noinhan altavastaajat saavat aina ja kaikkialla tuta. Se vain kiertää lisäjengaa linnunsiipien alle, kun kerrankin pärjätään.
Hajahuomio tästä sarjasta: kiekon siirtely vastustajan päädyssä voi näyttää ylivoimaiselta peliltä, muttei usein kuitenkaan välttämättä ole.lLves ei tehnyt "tätä ihan itse". Jatkoajan tuore artikkeli ampuu ainakin otsikossaan ohi taulun.
Siellä oli toinenkin joukkue.
Turkoosien onnistumiset mielestäni:
– Maaliedustan/keskikaistan ahneen aggre mutta fiksu puolustaminen
– Panikoimattomuus yleensäkin paineen alla. Hurjankin paineen. Olivat koko kauden reenanneet just sitä, kuinka lähdetään panikoimatta eteenpäin hyökkäyspaineen alta. Paniikkinappula luovutettiin tamperelaisille.
– Väkevää kulmapelaamista koko kauden ajan
– Ilvekselle hengenvaarallisen kuumaksi hehkunut maalivahti. Barton edessä kamppailee oikea Barto-sakki, joka luottaa kujasti semiseinähulluun takaseinäänsä.
– Kuulemma, ja näemmäkin, tunneälykäs, ihmisläheinen ja peliteoriaakin osaava koutsi, joka tajuaa johtavansa ensisijaisesti ihmisiä, vaikka Pelikaaneja ovatkin, ja jota ei tarvitse vaihtaa joka kausi, saati kesken kautta. Sanoisin, että Hölö on Ara 2.0. Tuolla ei tartte poikainpelätä mokaamista. Lahessa on muutenkin paineet melkein olemattomia; olemmehan kirkkaasti hämäläisen vähättelykulttuurin alueen sisäpuolella.
– Ilmiömäisen tehokas maalintekotehokkuus tuolloin tällöin lohkeavista paikoista.
– Ulkomaalaispelaajat ymmärsivät käytännössä,mitä varten he kuittaavat korkeinta liksaa. Erikoisen iso tasonosto sekä Dominik Jašekilta, Kelleheriltä, Bryggmannilta että Penalta poffeihin. Ja kyllä Bartollakin on kyse hyppäyksestä, vaikka runkkarissakin oli ihan hyvä
– Valmennuksen takia henkisesti susiluja (=yhteishenkinen) porukka.
Näitä tarvitaan aivan kriittisesti, kun ei todellakaan ole meritoituneimpia, mailataitavimpia ja kokeneimpia pelaajia.
Ilveksellä niitä oli, mutta hyvin moni noista Pelsujen vahvuuksista heiltä näköjään puuttui.
Yks lahtelais-ranskalainen viiva vielä:
– Riittävä ylivoimatehokkuus (Ilveksellä se olisi lopulta ollut jopa kuraa, jos ei geim vitosessa olisi osuneet).
Ipan henkisestä puolesta ja maalinteosta on kirjoitettu tarpeeksi, mutta minusta sen puolustaminen oli kaikkiaan sekoilevampaa. Ilveksellä ei ollut tiikerinsilmää Malekin edessä.
Koska Pelsu pystyi luottamaan sokeasti fakiiriveskariinsa, pakit saattoivat huoletta päästää vastustajan laukomaan muualta kuin parhaasta maalintekosektorista. Ja vastustajan äijät siivottiin rajulla asenteella pois Barton katseen tieltä. Tämä siitä mitään piittaamatta, että jengi taitaa olla suht lyhyt.
Vaikka Ipa-fanien suusta kuultava, ehkä egosentrinenkin lause on sinänsä totta – "Ipa suli" – niin se tuloksen selityksenä tyydytä. Pelsun kirurgintarkka voimavarojensa hyödyntäminen löi isoa kissaa naamaan niin, että tupsut ja viikset pöllysivät; kaikella kunnioituksella ja kiekkoveljeydellä tokaistuna.
Tavallaan koko kausi ja etenkin pari poffi-sarjaa on olleet meiltä ylisuorittamista, ainakin odotuksiin nähden. Mutta vain tavallaan. Voihan ihan ilman höpötystä nähdä, että tämä menestyskyky oli jo olemassa ja se on osattu ulosmitata apokalyptisen tylysti.
Siinä äkkipäiset sarja-analyysini huuman keskeltä .
Automaatiomestariksi huudettu Tappara saa tehdä aivan kaikkensa nyysiäkseen pytyn. Ja onhan Kirves – tietenkin – aivan ylivoimainen ennakkosuosikki. Sanoisin kertoimella 1,12, sanoivat unisen Unibetin kertoimenlaskijat mitä hyvänsä.
Lahdessa ei hopea juurikaan haittaisi. Kansanjuhla Tuonineen ja muineen lienee tulossa joka tapauksessa. Ja just tästä vapaudesta vivuttuu voimaa tehdä kaasupohjassa kiusaa yliolkaiselle dynastialle
Mutta mitä tarinoita tämän kauden Pelicans sitten mukailee? No, tästä remmistä viriää sama fiba kuin Jalosen Leijonista 2019 ja Kiven Ässistä 2013. Ehkä miracle on ice vm 1980 olisi jo liioittelua ;)
Edessämme odottaa fantsuakin fantsumpi finaalisarja. Ja fiksumpikin ehkä. Panisivatko pystyyn pystyssä pysyttelyn SM-kisat?