Jukurit napautti tiskiin loistavan ottelun. Joukkue esitti koko ensimmäisen erän sellaista peliä, jota ei nähty Vaasassa edes hetkittäin. Heti ensimmäisestä kiekonpudotuksesta lähtien sarvipäät menivät taka-askelia ottamatta tilanteisiin ja olivat selkeästi henkisesti vireämpiä kuin kahdessa edellisessä Vaasan koitoksessa. Elekielen nuotti oli asemoitu tappamisen asenteesta viestivään kohtaan. Siitä hengettömästä jukurijoukkueesta ei voinut todellakaan puhua, mille aiempien pelien myötä oli oikeutuksensa. Useissa kohdin laidatkin ryskyivät, kun Sportin miestä pantiin taklaten ja taottiin kiekkoa riistäen.
Jukurit hyökkäsi uudestisyntyneenä. Vireyden kautta viisikkopelaaminenkin napsahti uomiinsa. Viisikko liikkui pitkin matsia synkronisesti, pelin tekemisen ja hyvien syöttösuuntien kannalta optimaalisesti, eivätkä etäisyydet kasvaneet liian suuriksi. Kiekon kanssa uskallettiin nousta jalalla, ja hyökkäyksissä oli tyystin erilaista eteenpäin vievää suoraviivaisuutta kuin aikaisemmissa otoksissa. Jukurit oli säätänyt pelaamistaan Vaasasta niin, että hyökkäyksiä suunnattiin rivakammin ja terävämmin ylöspäin. Ei jääty keskialueelle katselemaan, missä kukin menee. Pelinopeus kasvoi.
Hidas ja staattinen, hapuileva paikoiltaan syötteleminen oli poissa. Silloin kun vieressä ei ollut hyvässä paikassa kaveria, uskallettiin useammin edetä kiekon kanssa vauhdilla ylös itse. Aina kiekkoa ei tarvitse jakaa, vastuuta sopii ottaa tuollaisissa paikoissa omiin hanskoihin.
Tuollaista kiekkokontrollilätkää, jossa Jukureiden parhaiten taitama nopea hyökkääminen on avainosassa, tykkää katsoa. Peliä on ajoittain viisasta rytmittää hitaammin lähdöin, ja siinä virtauksen hallitsemisessa Meidän Peli kiistatta lyö Pystysuunnan. Tällainen muoto kiekkokontrollipelaamisesta kyllä käy, eikä täyteen pystysuuntaan ole tarvetta mennä, jos joukkue esiintyy näin jatkossakin. Pari viime esitystä pistivät totisesti huolestumaan, mutta Pennanen esikuntineen oli saanut joukkueeseen ryhtiä. Täydet pisteet ja krediitit siitä.
Vaan olihan raukkamaista touhua Sportin pelaajilta loppusummerin jälkeen. Käytiin nujakoimaan ja tuuppimaan tappion tuska niskassa. Huomaa, että siellä suunnassa alkaa lämpö nousta. Useissa kohdin otettiin muutenkin puolin ja toisin vihellysten jälkeen vastustajan pelaajista henkisfyysistä mittaa. Tästä tulee kova series, jossa takavuosien Jukurit–Sport-vihahenki on iskemässä pintaan.
Ja Setänen. Poika sinä olet huikea. Kaikki kiinni -moodi nuorukaisella päällä. On muuten hyvin maalinsuulla liikkuva, ketterä nopeiden refleksien veskari.
Mutta: ainoa suunta on yhä edessä päin, eikä tässä parane jäädä hyvään oloon kellumaan. Setäsen huimia otteita tarvitaan jatkossakin, sillä sota jatkuu kiivaana.