Ihan mukava avaus Bluesilta, vaikka peli olikin huonompaa kuin muutamassa harjoitusottelussa. Se riitti Pelicansia vastaan, joka oli melko huono tänään.
Nopeasti kolmen maalin johtoon, ja kuten joku sanoi ylempänä: Bluesia vastaan ei nousta ohi tuollaisessa tilanteessa. Jos omaa maalia ei lasketa, Bluesin peli oli melko virheetöntä.
Toista se oli Pelicansilla. Bluesin aktiivinen karvaus oli myrkkyä Pelicansin avauspelille, näistä avautui paljon hyviä maalipaikkoja.
Bluesista nostaisin esille huikean Lammassaaren, loistavan Rajamäen, sympaattisen Öhmanin ja maagisen Eavesin.
Pelicansista ei erottunut kuin Kari Haakana. Tavallaan toivoisi että Kassu pärjäisi, onhan hän omia poikia. Mutta voi jeesus kun oli hidas, hukassa ja läski taas tänään. Hauska tilanne kun Rajamäki kävi kolmannessa erässä taklaamassa maalin takana Kassua niin että Kassu keräsi kamojaan maalin takaa. No muutamaa sekuntia myöhemmin näki raivon silmissä ja nyt lähtee kostotaklaus Ekille. Erkkipä syötti kiekon maalille jossa Haakanan mies oli vapaana. Eikä edes taklausta, vaan hyvä maalipaikka Bluesille.
Osittain peli oli sitä samaa Pelicans-Bluesia joita on nähty viimeiset pari vuotta. Erotuksena oli Pelicansin maalivahti. Kun Antti Niemi on yksin torjunut pisteitä Bluesia vastaan, oli Hovinen hiukan.. no ei huono, mutta ei hyväkään.
Tästä on hyvä jatkaa.
Sanotaan nyt tännekkin: Bluesin ensimmäinen SM-liigatappio ei tule tämän vuoden puolella.