Kokonaisuutena ihan hieno peli oikean kokoisessa kaukalossa. Tilanteita tulee paljon, iholle pääsee helpommin ja mukana on siten myös enemmän tunnetta kuin lentokentillä. Jokerit pelasi muutamaa hetkeä huomioimatta ehjän kokonaisuuden ja pelitapa oli selvästi kehittynyt myös vieraskauloissa. Kiekkoa ei roiskittu kuin pakkotilanteissa ja varsinkin Santalan ja Hirson kentät pyrkivät pelaamaan keskustan kautta ja usein lyhyin syötöin.
Blues meni 1-0 johtoon 5-3 yv:llä maalilla, joka kimposi Jokeripakin luistimesta. 2-0 oli sitten Markkasen lahja Osalalle. Kolmannen erän alussa Blues veti avopaikasta tolppaan ja paluukiekon ohi tyhjästä maalista. Sen jälkeen Staple teki sen, mitä pitääkin eli ruttasi kahdella maalillaan pelin tasoihin. Staple pelasi myös Hirson kanssa mm. alivoimaa, joten peliaikaa ainakin tuli. Staple, Leino ja Hirso olivat kentän kingit. Jälkimmäinen upealla rankkarimaalillaan, jollainen nähtiin myös viime kaudella muistaakseni Hämeenlinassa.
Sitten se tärkein: Helenius vs Lostedt. Hakua oli jo ennen ensimmäistä erätaukoa ja toisessa erässä mentiin. Alku tasainen, molemmilta iskuja kunnes Helge pääsi vetämään pari ylhäältä alas suunnattua moukaria ja Lostedtin taival kohti jäätä alkoi. Kiitos linjureille, ei väliin ja vitun Henriksson kun annoit OR:n molemmille. Helgelle tekninen tyrmäys, vaikka ei hän olisi enää jatkanut Lostedtin pudottua. Iso kiitos Lostedtille, sydän on paikallaan ja täynnä rohkeutta!
Osalalta Bluesista hyvä peli ja paremmalla onnella olisi vienyt Bluesit 3-0 johtoon.
Wilmille erityisplussa. Ärsytti ja raastoi, veti mailalla Bruckleria ja ajoi ruuhkiin. Juuri kuten pitääkin pelata.
Jokereilta hieno nousu kolmannessa erässä. Ja mikä parasta, myös hyvällä viisikkopelillä, ei yksin Leinon ja Staplen taidolla.