Melkein käy sääliksi Tapparaa ja Mikko Saarista. Mukavasti yleisöä, hyvät fiilistelyvideot ennen peliä ja Tapparakin itseasiassa lähti peliin ihan hyvällä sykkeellä. Yksi erinomainen paikkakin syntyi Enlundille maalin eteen, mutta pyörivästä kiekosta veto singahti reilusti yli.
Pasi Salosen pomputtelumaali kuitenkin pelin rytmin täysin ja tästä kohtaa itseasiassa alkoi monasti jo mainittu Ilveksen pelin hallinta. Tapparan avaukset alkoivat puuroutua ja merkkauspeli hajosi ja Ilvesläisivät löysivät hyvin tiensä tyhjiin paikkoihin, josta komeana esimerkkinä Niinimäen 0-2 joka jo käytännössä ratkaisi ottelun. Odotetusti Tapparan jo haparoivaksi käynyt peli romahti totaalisesti, joka näkyy hienosti tilastoistakin Tapparan jäähyinä (joista Niemisen selästä taklaus oli tyylipuhdas Ilvesläisen selän kääntö).
Itseasiassa on valitettavaa että numerot kaunistuivat loppuun, koska 5-0 olisi ollut pelillisesti paljon kuvaavampi. Tapparan heikkoutta kuvannee ehkä se, että yksittäisiä epäonnistujia on vaikea osoitella. Mika Lehto ei varmaan maaleille mitään voinut, mutta Jortikan sanoin "jotain voisi joskus torjuakkin". Mäntylä taisi olla pariinkin omaan maaliin osasyyllinen, mutta toisaalta toi peliin enemmän taklauksia kuin muut yhteensä. Sen sijaan Pekka Saravolla tuntui olevan luistimet väärissä jaloissa ja esitys oli heikko kentän molemmissa päissä.
Ilves vaikutti tasapainoiselta, harmoniselta ja kurinalaiselta. Jalka liikkui selvästi vastustajaa paremmin ja viisikot pysyivät kasassa. Kaikenkaikkiaan työnteon meininkiä, josta esimerkkinä mm. Jesse Niinimäen liigatasoinen peli. En tiedä oliko jotain pelikirjavelhoutta, vai Tapparan heikkoutta, mutta Ilves löysi useamman kerran hienosti syötöllä hyökkääjän joka kaarsi tai ajoi sisään pelin "takaa" - taktiikkaa tai luovuutta, mutta tuntui toimivan.