Eka erä oli selvästi Espoolaisten, Pelicans hävisi suurimman osan kaksintaisteluista kulmissa ja niistä Blues kaksi maalia rokottikin. Peräkkäiset jäähyt edesauttoivat Bluessin hallintaa. Piispaselta kahteen kertaan hyvä nousu laidasta ja syöttö takatolpalle, toisesta sitten Rinkinen sitten rankaisikin.
Toisessa erässä Lahtelaiset lisäsivät taistelua ja mentiin pääosin Bluesin päädyssä. Hyviä paikkoja, mutta ei kuitenkaan mitään huippupaikkoja.
Kolmannessa erässä kaksi korkeasta mailasta tullutta ylivoimaa ja kaksi maalia. Peruskuviona Paakkolanvaara tuo kiekkoa jättää omalla siniviivalla Jantuselle, joka ajaa punaviivan yli ja syöttää vauhdissa olevalle Aaltoselle, joka sitten rynnii joko pakkien välistä tai laidasta hyökkäysalueelle. Latvala varmistaa takana, Kauppila kyttäilee siniviivan tuntumassa ja sitoo itseensä yhden vastustajista. Tästä yksi hieno maalikin.
Koivusen voittomaali oli enemmän "toimita kiekko maalille"-ylivoimaa, jossa Suhosen laukaus kimpoaa Blues-pelaajasta sopivasti Tonille, joka sijoittaa tilanteesta ohi liukuneen Tarkin.
Tuomareilta mielenkiintoisia vihellyksiä, varsinkin kolmannen erän 2+2-jäähyt espoolaisille. Uskoisin, että jos Rajamäen sijaan tilanteessa olisi ollut joku muu blues-pelaaja, olisi toinen kakkonen jäänyt viheltämättä. Ehkä siinä yritettiin hakea tilanteelle aloittajaa tai jotain, Suhonen kuitenkin laukoi selvästi paitsiovihellyksen jälkeen ja siitä itse tilanne lähti. Ja joku viisaampi voi kertoa missä menee raja, että korkeasta mailasta saa normaalin kakkosen sijaan 2+2, hammasrivistön uusimisesta?
Summasummaarumrumrum: Oikea joukkue voitti, Nikkilällä pari kovaa torjuntaa(varsinkin Miettisen yritys ekassa erässä) ja ex-kärppäläisistä Aaltonen oli aktiivisemmalla tuulella.
+ "pitkän kiekon jälkeen puolustava joukkue ei saa vaihtaa sääntö" tulee luomaan kauden aikana lisää tilanteita, varsinkin toisessa erässä, jossa vaihtoaitiot ovat kauempana.