Voitti kahdestikin. Molemmat helmikuussa 2006, jolloin Rauhasen lähtölaskenta Jokipojista oli jo alkanut. Ensin KooKoo haki pisteet Joensuusta maalein 5-1, ja viikkoa myöhemmin numerot Kouvolassa olivat 3-0 kotijoukkueen eduksi.
Mutta mielenkiintoinen valmentajavalinta kyllä Titaaneilta. Jonkinlaisen herätyksen mies varmasti pystyy porukkaan tuomaan, ja Joensuussa nähty sumputtamiseen sekä kiekon suruttomaan roiskimiseen perustuva pelitapakin saattaisi olla Titaaneiden rajallisella pelaajamateriaalilla ihan toimiva. Sellanen kuva on ylipäätään jäänyt, että itse pelistä Rauhanen ymmärtää Mestis-valmentajaksi varsin paljon ja on siinä mielessä oikein pätevä koutsi. Sitä paitsi Jokipoikien aikanakin Rauhanen pystyi myös kehittämään joukkueen peliä, ei se tuota "Karjalan paskakiekkoa" suinkaan koko aikaa ollut.
Se toinen puoli Rauhasesta on sitten vaan se, että mies on johtajana täydellinen diktaattori vailla juuri minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Tämänsuuntaisia arvioita on esittänyt monikin miehen alaisuudessa Jokipojissa pelannut kaveri, osa jopa ihan julkisestikin. Kun Rauhasen johtamismetodeihin kuuluu tiettävästi esimerkiksi henkilökohtaisuuksiin menevä vittuilu ja nöyryyttäminen pelaajia kohtaan, niin selvää on, ettei varsinkaan moni vähänkään kokeneempi pelaaja jaksa touhua kovin pitkää katsella. Toki saattaa olla, että vuosi Ruotsissa on hionut pahimpia särmiä persoonasta pois, se lienisi Titaaneiden kannalta vähintäänkin toivottavaa.