Apelle kenkää (vastaus tekstareihin)
Jepjep. HIFKin Ape-fanijaosto on muistanut minua lukuisin tekstiviestein tyyliin: Mitäs nyt? Kenkääkö? Älkää nyt hyvät ihmiset antako yhden etäisesti vanhan HIFKin varjokuvaa muistuttaneen kolmannen erän sekoittaa päätänne. Varsinkin kun tappelussa oli vastassa sokea, kädetön ja halvaantunut 99-vuotias nakkijonossa etuileva humalainen pasifisti, joka ei vakaumuksenkaan vuoksi edes yritä lyödä takaisin. Fiilis oli kolmannessa vähän kuin olisi lukaissut Valittujen Palojen kirjaklassikon, esimerkiksi neljään sivuun tiivistetyn Tuntemattoman sotilaan. Kyllähän siinä elementtejä oli kohdallaan, mutta voisin vaikka vannoa, että jotain puuttui kuitenkin.
Mutta mikäs minä olen Ape-faniutta kieltämään? Mietinpä silti taas tovin milloin menisin uudestaan. Lauantaina menen tietenkin, kun on poikien peli-ilta ilman vaimoja ja autoja. Ja Ässät!
Lyödäänpä ihan kättelyssä fakta pöytään:
Ilves oli niin umpisurkea, että Laaksoharjukin olisi pelannut tänään nollapelin. Kyllä. Sakke olisi päästänyt sen ainaisen yhden.
Ipa on nyt alamaissa, sääliksi käy legendaa, ihan oikeasti. Toivon mukaan sieltä noustaan ensi kaudella taas, tämä kausi on kyllä tämän perusteella tässä. Plussaa Laamaselle yrityksestä, samoin Järventielle. Muuta positiivista en löytänyt.
Ipan surkeuden kruunasi "maalivahti" Satosaari, joka päästi kaksi ensimmäistä maalia tavalla, joka olisi saanut Draperinkin tukan nousemaan pystyyn, jos sitä olisi. Ensimmäinen maali: Vopat kävelee puolihuolimattomasti alueelle, huomaa edessä pakin...tai siis jonkun hahmon, joka kantaa Ipan paitaa, ja kokeilee menisikö pihalätkästä tuttu veivaus läpi. Ja menihän se. Sitten edessä on haarat 6 metriä auki seisova veskari, joka on varmuuden vuoksi jättänyt kaikki kulmatkin auki. Vopat funtsii piruuttaan, että kun tässä nyt paikantynkäkin olisi, niin imaisisikohan tuo hitaan jäänuoliaisen längistä? Kyllä se imaisi. 1-0.
Ensimmäisen erän muista tapahtumista mainittakoon, että yhden kaverin kännykkä taisi soida D3-katsomon paikkeilla ja sehän tietysti kuului hiljaisessa hallissa mainiosti. Onneton muuten se selitys vaimolle, että "töissä ollaan, vielä menee, kopiokoneen värikasetti loppu".
Toisessa erässä Vihko syötti Viitaluoman komeasti läpiajoon. Ville ajeli maalia kohti ja liikautti vartaloa + mailaa millimetrin verran miettien samalla, että mitähän harhautusta kokeilisi. Se riitti. Satosaari liukui jonkinnäköisessä X-asennossa jäätä pitkin kuin keila muistuttaen raajojen, luistimien ja mailan outoa sekamelskaa, jonka voisi kuvitella näkevänsä Kiasmassa. Villen ei tarvinnut muuta kuin väistää kohti tulevaa muodostelmaa ja pistää tyhjiin. 2-0.
Toisessa erässä vähän nauratti, kun jollain oli ilmavaivoja F7 -katsomossa. Sitä se hernekeitto teettää.
Kolmannessa oli sitten jo pelin tynkääkin ja pommejakin. Jäähyttömyys johtui nimenomaan Levosen loistavasta tuomarilinjasta: antaa poikien pelata! Niin sitä pitää, tämä on aito ja sydämestä tuleva kehu. T.Ruutu ryösti koko jään muutamalla upealla pommilla ja oikeasti hienoilla maaleilla, joille Satosaari ei oikeasti voinut mitään. Myös Vopat oli tikissä, pommitteli ja jaksoi tehdä duunia. Ekassa erässä Turo Järvisellä ja Mikko Laineella oli karmea pelinälkä, mukavaa katsottavaa sekin. Pojat menivät jopa maskiin. Tätä ei tsekkitähdistömme harrasta. Tykkäsin myös Pärän ja Simin pelistä tänään, samoin ikitaistelija Piku voi olla tyytyväinen. Joka jätkä ei tule moisen tällin jälkeen takaisin jäälle.
Kolmannessa erässä fanit -muistakaa muuten nöyryys- kiittivät jo HIFKiä huudoin ja taputuksin, joka oli kuitenkin kaukana, kovin kaukana vielä alkusyksynkin tunnelmasta. Näkisinkin koko homman fanien viaksi. Koettakaa kannustaa, kyllä se siitä, kaikki pelaa.
Torilla tavataan.
PS.
Täydestä hallista puuttui 2500 henkeä. Syykin selvisi: he olivat puolimatkassa Ilmalaan ja itkivät mennessään. Ilmankos oli pirunmoinen ruuhka Pasilan sillan paikkeilla.
