En minä todellakaan hyväksy ahdistelua - mutta jonkinlaiset pelisäännöt ja käyttäytymismallit pitäisi olla olemassa. Ettei tarvitsisi arpoa mitä mieltä se nainen tässä tapauksessa on.
Tätä keskustelua on mielenkiintoista lukea, vaikka todellisuudessa asia on niin, että mies on aina lähtökohtaisesti väärässä, koska hän on mies. Tätä naisellista syy-seuraus -logiikkaa vastaan on turha nousta kapinaan, sillä se olisi väärin. Toisaalta, jos sitä vastaan ei nouse kapinaan, on sekin naisen mielestä väärin, sillä silloin mies on naisen mielestä hissukka.
Mutta ne rinnat. Jos mies ne huomioi, tekee hän väärin. Ellei hän niitä huomioi, tekee hän edelleenkin väärin. Nyt joku nainen tietenkin vastaa tähän, että tämä on vain paradoksi, ja että rinnat on yksinkertaisesti huomioitava/jätettävä huomiotta oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Koska tämän tavan, ajan ja paikan oikeellisuuden määrittävät naiset itse, on mies jälleen lähtökohtaisesti aina väärässä.
Vaan entäpä jos yksi naisten rintojen keskeisistä alkuperäisistä merkityksistä onkin tulla miesten huomioimiksi, aivan kuten miesten takamusten on vastaavasti tarkoitus kiinnittää naisten huomio? Keskivertonainen vastaa tähän että kyllä, asia on näin, mutta fundamentaalisti vain miesten takamusten suhteen, ja hänen rintojensa suhteen vain silloin, kun hän itse haluaa niiden tulevan huomioiduiksi.
Miehet, pojat: me olemme näissä asioissa aina väärässä. Se on vain hyväksyttävä, ja jos vastaan purjehtivat kauniit rinnat, niin ihastellaan niitä sitten vaikka syyllisyydentuntoa potien, mutta ihastellaan yhtä kaikki. Ei siitä ihastelemattomuudestakaan saa lopulta kuin naisen haukut, ylenkatseen ja kiertämään lähtevän juorupuheen siitä, että taitaa tuo olla naisia karttava ikuinen poikamies ja viriiliysrajoitteinen, kun katsoi vain silmiin — ettei vaan olisi impotenttikin!