Minä ymmärrän miten organisaatio voi vaikuttaa siihen, ettei valmentajat onnistu tai miten organisaatioon saapuvat pelaajat alkavat painua samaan muottiin.
Ilmiö on ihan yleinen yritysmaailmassa ja olen sitä nähnyt sekä pelaajan (duunari) että valmentajan (johtaja) näkökulmasta.
Jos esimerkiksi myyjillä on tietty tapa toimia ja siellä on yksikin karismaattinen tyyppi, jota muut katsovat yläviistoon, niin on aika sama mitä tuore palkattu johtaja käy koko myyntiporukalle kertomassa visioistaan. Lopputulos on se, että sanotaan joojoo, nyökytellään ja näytetään sitoutuneilta, mutta toimitaan kuten ennenkin. Kukaan ei avaa suutaan, koska "eihän meillä mitään ongelmaa ole". Ylimmällä tasolla luullaan ihan aidosti (tiedetään) että uusi johtaja ajaa visiota sisään ja kaikki kehityskeskustelut ja muut tukevat tätä dataa.
Todellisuudessa yrityksessä on fakkuitunut toimintakulttuuri, jota vaalivat usein jopa tahattomasti ne jotka eivät osta uuden johtajan ajatuksia. Yllättävän korkeissakin asemissa olevat johtajat tai seinä täynnä diplomeita ja prenikoita olevat myyntitykit eivät osaa/uskalla aidosti uudistua. Samoin olen yllättynyt konsultoidessa kuinka moni rahojen päällä istuja tietää suurinpiirtein kuka ongelma on tai mikä vanha toimintamalli kehitystä jarruttaa. He eivät vai tee mitään, koska niukka voitollinen tulos takaa stabiilimman arjen kuin hyppy tuntemattomaan, jota kaikki muutos edustaa.
On helppoa olla eri mieltä vanhan koulukunnan ja yrityksen sisäänpäin lämpiävän kulttuurin kanssa. Hyvin harvalla on todellisia, perusteltavissa olevia parannusehdotuksia saati joku visio, jonka pystyy analyyttisesti purkamaan kaikkien ymmärrettäväksi. Niin kauan kuin ei ole, niin vaikka 80% porukasta ostaisi uudet ajatukset, niin vaikeuksien ilmettyä palataan helposti sen "Penan" joka on ollut eri mieltä alusta saakka hiljaa kun johtajat ja omistajat eivät kuule toimintamalleihin.
Nämä myrkyttäjät usein vain pelkäävät muutosta, heillä on selkeä arki johon on selkeä rahoitus. Eläke saattaa häämöttää ja mielummin eletään huominen kuten eilinenkin. Henkilöt ovat usein johtajien ja omistajien luottohenkilöitä, kantavia voimia joita ylemmät tahot pitävät ainakin täysillä kaikessa mukana olevina ja uusia visioita rohkeasti toteuttavina henkilöinä. Olen joskus tallentanut audiota keskusteluista tällaisten henkilöiden kanssa kun isot pomot tai nuoret kisällit eivät ole paikalla. Sekä ylä- että alakerran porukka ei voi uskoa, että "meidän Pena" ajatteleekin noin...
JYPissä selvästi joku havaitsi tämän ongelman Veltsun aikana, luulisin sen olleen Perrin. Pelaajista yhä useampi uskalsi sanoa mitä mieltä asioista on oikeasti. Tämä johti uuteen, jota lähdettiin Merikiven kanssa aika rohkeasti tekemään. Ensimmäisissä Laurin peleissä oli todella pelirohkea JYP ja nähtiin muutamia upeita sommitelmia.
Kun tulos kääntyi visionöörejä vastaan astui "Pena" kopissa rooliinsa ja sai suurimman osan pelaajista puolelleen, mahdollisesti myös muita ylempää organisaatiosta. Tällöin ollaan tekevinään mitä on sovittu ilman uskoa siihen että se voisi onnistua. Loppukausi olikin sen näköistä. Dufvan paluu oli "Penan" märkä uni ja todennäköisesti sitä on ehdoteltu pitkin kautta kun homma ei toiminutkaan.
"Pena" ei ole yksi henkilö, vaan sellainen menneisyyden haamu joka osaa laukoa itsestäänselvyyksiä, jotka eivät usein tarkoita mitään. Kuten "pidetään pää ylhäällä, niin pysytään plussalla" tms. Siihen on helppo ölistä, että "jees joo, niinku ennenkin", mutta se ei oikeasti tarkoita yhtään mitään. Semmoista pukukoppi/kahvihuonepopulismia, jolla on yllättävää valtaa.
Näen tätä suomalaisissa yrityksissä viikoittain ja pystyn näkemään nuo myrkyttäjät koska perspektiivi on erilainen. Kun asiaan yrittää johtajana puuttua ja muuttaa asioita se on yllättävän vaikeaa. Melkein pakko keskustella kaikkien kanssa useasti kahden kesken, että saa käsityksen siitä mitä mieltä yksilö on asioista ja mitä hän vain sanoo olevansa. Tirkkonen on nyt siinä vaiheessa työtään. Sitä tajuaako Pekka olevansa, vai luuleeko että hänen teesinsä on ostettu ja "jossain nyt mättää" on sitten kokonaan eri juttu.
Se "jossain" on nimenomaan se yritykseen/joukkueeseen pesiytynyt toimintakulttuuri, joka ruokkii itseään nimenomaan uuden ja muutoshaluisen johtamisen epäonnistumisen kautta - usein vielä täysin tätä tiedostamatta.
Asiakaspuheluissa jätetään sanomatta asioita, joilla olisi ehkä saatu viime hetkillä kauppa kotiin tai luistellaan läpiajon perään niin, että se näyttää telkkarissa ja vaihtopenkin takana ihan hyvältä, mutta tavoite ei ole saada sitä kiekkoa, vaan päästä vaihtoon ja tulla taas huomenna töihin...
Millä tällainen sitten korjataan? Ongelma syntyy yleensä yrityksiin, jotka ovat tehneet positiivista tulosta vähän tutkan alapuolella. Kansainvälisesti ovat nimettömiä, koska kunnianhimo ja osaaminen on kuitenkin puuhasteluasteella jos pitäisi tosissaan yrittää. Tosissaan ei myöskään yritetä, koska pullaa on pöydässä riittävästi vuodesta toiseen, kuten Veltsun aikana usein oli.
Ratkaisu tulee yleensä siinä kohtaa kun ollaan selkä seinää vasten tai loppu on vääjäämätön fakta. Silloin nähdään ketkä ovat mukana sydämellään ja tosissaan. Ne ovat niitä myyjiä, jotka laittavat viimeisenä firman toimintapäivänä vielä sähköpostin asiakkaille, että "olemme valitettavasti menneet konkurssiin". Tai vääntävät kypärä takaraivolla viiden maalin tappioasemassa vielä viimeiseen minuuttiin kavennusmaalin. Ei siksi, että se mitään enää auttaisi, vaan siksi että "It's the right thing to do!".
Vaatii taitavan muutosjohtajan, että osaa kaivaa porukasta ne henkilöt esille ennen kuin ollaan konkurssissa tai säälien viimeisellä minuutilla ennen kesälomia. Tätä luulen, että Tirkkonen nyt tekeekin. Haarukoi ketkä ovat sata lasissa mukana ja missä se pahapena asuu. Se ei tule olemaan valmista tällä kaudella, eikä ensi kaudellakaan.
Usein taitava muutosjohtaja ei aluksi teekään mitään. Antaa vapauksia, luottaa ihmisiin ja rohkaisee tekemään yhdessä asioita missä ollaan hyviä - yksilön omaa mukavuusaluetta tukien. Tulos on usein hyvää, koska karsinaan pakotetut yksilöt purkavat ne paineet ja nauttivat tekemisestään. Tätä oli JYPin syyskausi. Joku mainitsikin, että Tirkkonen ei valmenna - sanoo vain että pelatkaa.
Next step on alkaa punomaan joukkuetta kasaan henkilöistä, niin että jokainen saisi toimia vahvuuksillaan, mutta tekisivät kuitenkin töitä sen tässä kohtaa pikkuhiljaa avattavan vision eteen. Visio muodostuu vasta kun näkee mihin organisaation palikat kykenevät työssään, kenelle voi antaa painetta ja kenelle ei.
Tässä vision myyntivaiheessa eniten vapausvaiheen vastuuttomasta lentämisestä nauttineiden mieliala ja motivaatio usein laskee eniten. Ei ymmärretä miksi asioita muutetaan, kun oli niin kivaa. Kokenut kaarti taas usein alkaa parantaa tulostaan, koska hurlumheihin alkaa tulla selkeytyvä toimintamalli, jota heidän on helpompi toteuttaa.
Mielestäni JYPissä näkyy juuri tämänkaltainen muutostyö, jota Tirkkonen johtaa. Juurisyyt on haarukoitu, siimaa ja vapautta on päästy nauttimaan ja nyt opetellaan yhdessä luottamaan siihen, että johtaja/valmentaja tietää mitä on tekemässä. Mitä useampi siihen alkaa uskomaan vieruskaverin esimerkin kautta, sitä hankalampaa sen "Penan" on saada enää kannatusta älähdyksilleen ja pessimismilleen. Lopulta Pena myydään Sportiin...