Esitän hieman eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Kun PS alkoi nousta kesällä 2010, rakennemuutos oli kurittanut kovalla kädellä suurta joukkoa suomalaisia mutta samaan aikaan rahaa syydettiin Kreikkaan ja Irlantiin (tätähän Soini tosin itsekin kannatti uskontonsa vuoksi). Luottamusta vakiintuneisiin puolueisiin nakersi entisestään vaalirahaskandaali ja esim. demareiden täydellinen sekaannus. Tähän maaperään nimenomaan Soinin oli helppo iskeä, koska hän on huikean karismaattinen esiintyjä joka puhui kansan kielellä. Huomionarvoista on, että PS:n jytkyvaaleissa varsin paljon äänestettiin vanhaa SMP:tä ja duunaritaustaista porukkaa kuin niinkään nuivalaisia.
Soini osasi etäännyttää itsensä mm. Halmeesta ja Halla-ahosta sekä näiden mamukannoista, joiden hän tiesi vielä tuossa vaiheessa herättävän epäilyksiä kansan keskuudessa. Tilanne alkoi vähitellen muuttua jytkyn jälkeen mamukriittisten saatua uskottavuutta ja alustan ajatuksilleen perussuomalaisista. Moni sai tavallaan luvan sanoa, että "sillä Halla-aholla on kyllä hyviä ajatuksia" ja "vituttaa nuo maahanmuuttajien rikokset", koska Soinin puolue niin sanoo ja Soini vaikuttaa rehelliseltä jätkältä - vaikka Soini itse ei niistä asioista juuri puhunutkaan. Osana kehitystä media alkoi puhua rohkeammin maahanmuuton ongelmista ja kyseenalaistaa globalisaatiota, joku Talsahan on Jan Hurrin suulla haukkunut euroa ja EU:ta viimeiset 12 vuotta.
Jatkojytkyn aikaan luulisin mamuasioiden olleen jo äänestäjille tärkein seikka, mutta en edelleenkään vähättelisi Soinin merkitystä. Nykyiset persut ovat asemastaan isossa kiitollisuudenvelassa (joskin ymmärrän että petturille sellaista ei haluta maksaa) Soinille. Väitän että Halla-aho ei yksinään olisi onnistunut luomaan suurta puoluetta, hän on liian epäsosiaalinen älykkö sellaiseen.