Monia vaisuksi jääneitä come-backeja on vuosien varrella ollut aiemmin maineikkailla bändeillä ja artisteilla.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli nuoruuden ylivoimainen suosikkibändini. Tämä Lauluja Suomesta-albumihan on aivan erinomainen, suorastaan loistava!! Ei toki nouse Itku pitkästä ilosta-albumin tasolle, mutta en usko minkään albumin ikinä nousevan sen tasolle minun elinaikanani.
Soundi on erittäin tutun kuuloista, mitään ei ole selkeästi lähdetty muuttamaan. Ja miksi muuttaakaan, kun peruskonsepti on niin rautaisen kova. Kylmä tila-albumilla aikoinaan koittivat uudistua jollain lailla, mutta se oli epäonnistunut uudistumisyritys. Nyt on palattu siihen perinteiseen Niskalaukaukseen ja hyvä niin.
Kappaleista erityisesti Toisen luokan kansalainen ja Kun tie päättyy iskivät syvälle. Aivan timanttista settiä.
Silloin kun jäivät tauolle 2004, olin 18-vuotias. Todella tunteita herättävää kuunnella nyt näitä uusia kappaleita. Omat elämänasenteet ja persoonakin varmasti muuttunut vuosien varrella. Vaikea oikein edes kuvailla, minkälaisia tunteita tätä levyä kuunnellessa herää. Sitä jotenkin alitajuisesti käy oman elämänsä tapahtumia läpi tämän avulla.
Pitäisiköhän sitä oikein keikallekin mennä.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli nuoruuden ylivoimainen suosikkibändini. Tämä Lauluja Suomesta-albumihan on aivan erinomainen, suorastaan loistava!! Ei toki nouse Itku pitkästä ilosta-albumin tasolle, mutta en usko minkään albumin ikinä nousevan sen tasolle minun elinaikanani.
Soundi on erittäin tutun kuuloista, mitään ei ole selkeästi lähdetty muuttamaan. Ja miksi muuttaakaan, kun peruskonsepti on niin rautaisen kova. Kylmä tila-albumilla aikoinaan koittivat uudistua jollain lailla, mutta se oli epäonnistunut uudistumisyritys. Nyt on palattu siihen perinteiseen Niskalaukaukseen ja hyvä niin.
Kappaleista erityisesti Toisen luokan kansalainen ja Kun tie päättyy iskivät syvälle. Aivan timanttista settiä.
Silloin kun jäivät tauolle 2004, olin 18-vuotias. Todella tunteita herättävää kuunnella nyt näitä uusia kappaleita. Omat elämänasenteet ja persoonakin varmasti muuttunut vuosien varrella. Vaikea oikein edes kuvailla, minkälaisia tunteita tätä levyä kuunnellessa herää. Sitä jotenkin alitajuisesti käy oman elämänsä tapahtumia läpi tämän avulla.
Pitäisiköhän sitä oikein keikallekin mennä.