Timo Harjunpää - Väkivallan Ammattilainen

[Paitselo]

Tämä kirjailija-poliisi Matti-Yrjänä Joensuun luoma "dekkarikirjallisuuden" hahmo ansaitsee ehdottomasti oman viestiketjunsa.

Näitä Harjunpää-romaaneja on myös filmatisoitu ihan kiitettävästi - osin ihan hienosti kirjojen alkuperäishenkeä noudatellen, mutta osa on mennyt kyllä pahasti metsään.

En nyt alusta tämän enempää, mutta kaikki Harjunpää-fanit kertokaa ihmeessä mielipiteitänne lukukokemuksistanne tästä sympaattisesta Helsingissä väkivaltarikoksia tutkivasta poliisista - jos kirjoitatte sekaan "SPOILEREITA", niin mainitkaan asia ajoissa!

Voitte siinä samalla laittaa vaikka henkilökohtaista Top 3 - listaa näistä Harjunpää-kirjoista.

Palaan itsekin asiaan hieman myöhemmin.

 

[Paitselo]

No palataan asiaan sitten jo heti, eikä myöhemmin.


SPOILERIVAROITUS VIIMEISIMMÄSTÄ HARJUNPÄÄ-ROMAANISTA...



..........................


..........................


.... Harjunpää ja pahan pappi.

Sanoisin että tähän mennessä kehnoin Joensuun tarinoista. Juttu alkoi mielenkiintoisesti, mutta sitten koko homma lässähti jo enne tarinan puolta väliä... kun lukija odottaa jotakin Suurta Loppuhuipenusta, eikä sellaista tulekkaan. Sitten sekaan on vielä sotkettu yliluonnollisia tapahtumia. SE Timon kotona aivan loppuvaiheissa tapahtunut ikävä kohtaus jätti vain paskamaisen maun lukijan mieleen. Kirjailija suorastaan pahoinpiteli Harjunpään monivuotisia lukijafaneja. Paska maku jäi tästä.

 

[Mosabacka]

SE Timon kotona aivan loppuvaiheissa tapahtunut ikävä kohtaus jätti vain paskamaisen maun lukijan mieleen. Kirjailija suorastaan pahoinpiteli Harjunpään monivuotisia lukijafaneja.

Aivan. Toisaalta kirja teki tehtävänsä eli jätti mielen sekaiseksi, mutta toisaalta SE oli niin väärin, niin väärin. Joensuuta lukiessa toisten kurjuudesta tulee kovin tukala olo. Mutta onhan Joensuun pakko jatkaa Harjunpään sinivuokon tarinaa, onhan?

 

[palle fontän]

No juu, älä Mosabacka turhaan quottaa niitä spoilerivaroituksia...

 

[ELÄKELÄINEN]

Pyysin Pahan Papin jopa lahjaksi heti sen ilmestyttyä ja sainkin.Todella huono.Ikäänkuin vanhempi valtiomies olisi halunnut näyttää nuoremmileen,että kavahtakaa te kurjat, minä kirjoitan nyt näin hienoa.Jotta Mestari näyttää, miten elämää suurempi dekkari tehdään.
Kun ammattipoliisi kirjassaan sekoittaa realismin ja yliluonnollisen höpöhöpömystiikan niin tulos on naurettavan surkea.
Aikaisemmat ovat kaikki aika hyviä.

 

[Paitselo]

Niille jotka eivät tunne tapausta Timo Harjunpää, tässä pieni yhteenveto:

Timo Harjunpää on naimisissa Elisan kanssa ja heillä on kolme lasta. Timo ja Elisa viettävät tavallista keskiluokkaista elämää: asuntolaina vie rahat, lapset vievät voimat eikä parisuhdekaan aina kukoista. Silti elämä on tasapainoista, onnellistakin.

Työpaikalla Timo Harjunpäätä odottaa joka päivä raaka todellisuus. Jonakin päivänä täytyy kaapia repaleinen ruumis junanraiteilta, toisena ratkaista, onko kotoaan löydetty ruumis tapettu vai itsekseen kuollut. Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimistossa työskentelevä Harjunpää kohtaa työssään huonosti voivan Suomen. Eikä itse poliisilaitoksellakaan aina voida hyvin. Harjunpää auttaa työkavereitaan, ja etenkin suhde kollegaan Onervaan on molemmin puolin luottavainen.

Harjunpää on hyvä kuuntelija ja ajattelevainen virkamies, joka näkee syyt tekojen takana. Välillä tuntuu, että hän ajattelee liikaakin. Hän on myös terveellä tavalla epäluuloinen.


Meikäläisen oma TOP 3 näistä Harjunpää-kirjoista on tällainen:

1. Harjunpää ja poliisin poika
2. Harjunpää ja heimolaiset
3. Harjunpää ja rakkauden nälkä

 

[Paitselo]

Todella kova pettymys tämä ketju tähän mennessä!
Missä ne kommentit ovat? Lukeeko Jatkoajan jengi edelleenkin vain Raamattua, Mustaa Raamattua, Jallua ja Tex Willeriä?

Olettakaamme, että Harjunpään seikkailut, viimeisintä kirjaa lukuunottamatta, kuuluvat jonkinlaiseen suomalaisen kertomakirjallisuuden käyttäjien "yleissivistykseen", niin silloin voimme keskustella Timo Harjunpään touhuista ilman "spoilereitten" pelkoa. Olkoon se ainoa spoileri tässä ketjussa se viimeisin kirja, Harjunpää ja pahan pappi? Sopiiko näin?

Tämä kirjasarja kolahtaa tietysti parhaiten stadilaiseen lukijaan. Tapahtumapaikat ovat tietenkin eniten tuttuja Helsinkiä ja Stadin katuja tunteville.

Toisaalta taas ainakin minä olen aina tykännyt yksityisetsivä VAREKSEN tyylistä - vaikka se paskiainen onkin läpeensä turkulainen.... se on kuitenkin hellyttävällä tavalla "soma kusipää" -tosin sellainen kusipää, jonka Timo Harjunpää saattaisi hyvinkin laittaa häkkiin?

 

[krobbe]

No jos nyt sitten. Harjunpäät ovat ihan mukavaa viihdekirjallisuutta. Sopivasti huumorilla höystettyjä pläjäyksiä. Kaikki (paitsi juurikin tuo viimeisin jota on kovasti täällä "kehuttu") on luettu ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen ehdottomasti Rakkauden lait, joka on mielestäni todella hyvä. Heimolaiset säväytti myöskin, ei tosin läheskään samalla lailla kuin tuo auervaara-stoori.

 

[dingus]

Joensuuta lukee mielikseen, mutta minulla itselleni suurin vaikeus on Paitselon mainitsema pääkaupunkiseudun tuntemus: Olen varma, että saisin paljon enemmän irti kirjoista mikäli tuntisin paikkoja paremmin. Omalla kohdallani Seppo Jokinen kolahtaa kovaa, koska jonkin verran tunnen jo Tamperetta.

Mutta asiaan, Rakkauden nälkä on myös minulle tutuin Joensuun teoksista. Olen joskus jopa esitellyt sen lukion äidinkielen tunnilla. Pahan pappi oli iso pettymys jouluna 2003, onneksi Leena Lehtolainen paikkasi silloin Joensuun harha-askeleet. Omassa hyllyssä on myös kapteeni Karhu, mutta se ei muistaaksein ollut mitenkään erikoinen, paitsi että Laura Häkkinen on se tyttö J. Karjalaisen laulusta.

Timo Harjunpää on ihan asiallinen äijä, muttei yhtä pomo kuin Koskinen tai Vares.

 

[laredo]

Konsensus-Harjunpää

Harjunpää on mulle aina ollut ns. vararuotsalaiskonsensuskonstaapeli. Äijä ajattelee kilometrin päähän ennalta-arvattavasti. Maailmankuvansa on sos.dem.humanistinen, tyypillisen pehmoruotsalaispartasudin maailmankuva.
En nyt halua loukata mutta mulle Harjunpää on dekkarihuora keskivertomassalle. Kirjat ja aiheet mukailevat päivän puheenaiheita Apu/Seura -lehtien päivittelytasolla.

Paljon mielummin valitsen dekkarikseni (jos nyt pitää aikaa fiktioon törsätä, kenties rannalla aurinkoa ottaessa...) Hanhivaaran. Paul-Erik Haataja on syyttä jäänyt paitsioon. Esikoiskirjansa "Viimeinen juoksu" on aivan kansainvälistä tasoa.

Joo ja mulla on toi "Paha pappi". Mitä helvettiä? Eikö ole opittu Oskar Reposen "yliluonnollisista dekkareista" mitään?

 

[Vakio]

Omalla kohdallani Seppo Jokinen kolahtaa kovaa, koska jonkin verran tunnen jo Tamperetta.

Minä en juurikaan tunne Tamperetta, mutta kieltämättä Seppo Jokisen Koskinen kolahtaa todella hyvin. Ehkä siinä on sekin, että tällainen keski-ikäinen, eronnut äijä tuntee sielujen sympatiaa Koskisen kanssa. Hiirileikki oli muuten jälleen erinomainen kirja.

Joensuulla oli niin pitkä tauko Harjunpää-kirjoissa, että en oikein saanut enää otetta Pahan Pappiin. Tai sitten se oli muuten vaan vaisu kirja. Aikoinaan pidin kovasti Harjunpää-kirjoista ja myös leffoista.

Uusin aluevaltaus minulla on Jarkko Sipilä, joka vaikuttaa myös mielenkiintoiselta dekkarikirjailijalta. Syksyllä alkaa kai tulla telkkarista Sipilän kirjaan perustuva Takamäki-sarja.