No niin, Helsingistä kotiuduttu ja parin tunnin kotimatka on ohi. Olipa järisyttävän hieno kiekkotapahtuma. Olin katsomassa myös lauantain pelin Shipachyovin ja Gusevin takia, mutta siihen verrattuna tämän pelin tunnelma oli reippaasti parempi. Ja ottelutapahtuma muutenkin todella hieno.
Saavuin paikalle melko tasan kuudelta. B-puolen portilla oli muistaakseni vain neljä järkkäriä tekemässä turvatarkistusta, noita olisi saanut olla tuplasti enemmän, jotta jono olisi vetänyt kunnolla. Noh, sisälle pääsin ja kävin nopeasti tsekkaamassa onko Kärppä-shopissa vielä jäljellä tupsupipoja, mutta eihän niitä enää ollut. Bussissa olin bongannut Kärppien twitteristä kuvan pipoista, mutta ne olivat valitettavasti jo loppuneet, joten en ostanut sitten mitään. Suunnistin heti katsomoon Kärppien vierassektoriin ensimmäistä kertaa elämässäni. Haloo Helsinki ehti soittaa yhden kappaleen jo ennen kuin ehdin kivuta ylös. Eipä tuolla ainakaan kukaan ollut vieläkään katsomossa ohjaamassa katsojia, vaan ainoastaan sisääntuloaukolla järjestyksenvalvoja totesi, että ylhäältä täytetään, mutta ihmiset olivat edelleen pakkaantuneina kulkureitille ja tien ylös sai raivata kunnolla. Haloo Helsinki antoi joka tapauksessa mainion startin iltaan, Pulp Fiction varsinkin sai yleisön mukaan ja toki viimeisenä biisinä ollut Hulluuden Highway. Tuon jälkeen sitten joukkueet tulivat jäälle hiljalleen ja sen jälkeen oli vuorossa illan säväyttävin asia eli Vesalan laulama Finlandia. Oli muuten sitten ihan pikkaisen maaginen tunnelma yleisössä, kun kuunteli Paulan herkkää ja koskettavaa tulkintaa. Nautin vain laulusta ja tuijotin pimenevää Helsingin iltaa korkeuksista. Tuon jälkeen Sauli kävi vielä aplodien saattelemana pudottamassa avauskiekon ja peli oli valmis alkamaan.
Avauserä ei alkanut vierailta mitenkään hyvin. HIFK oli terävämpi ja paras paikka tuli Haatajalle, joka pääsi oikealta laidalta läpi puoliksi ja pommitti lämärin niukasti ohi takakulmasta. HIFK sai myös muutamia kulmaralleja, joista se haki useaan otteeseen viimeisen syötön slottiin, mutta lopulta Kärpät aina selvitti nuo tilanteet. Toisessakin päässä vierailla oli pari ruuhkatilannetta isäntien maalilla, mutta kiekko ei uponnut sisään. Leskisen vitja varsinkin loi pari pitkää hyökkäystä ja vetopaikkoja viivaan, mutta Nikke hoiti tilanteet helposti. Myös kolmosketju oli mukavasti pelin sisässä avauserässä. Viimeisellä minuutilla sitten Tyrväinen otti kampitusjäähyn ja Kärpät pääsi ylivoimalle. Leskisen summerilyönti oli lopulta hivenen myöhässä Mäenalasen hyvästä esityöstä ja maalia ei hyväksytty.
Tauolla liikuskelin paikallani ja heiluttelin jalkoja sekä käsiä, jotta pysyin lämpimänä. Oli loistava idea laittaa tuplavillasukat, pitkät kalsarit, lämmin villapaita sekä vielä tuplahanskat (sormikkaat+lapaset). En palellut ollenkaan toisin kuin lauantaina, jolloin varpaat jäätyivät. Toinen erä oli täysin vieraiden. Kärpät rytmitti peliä jatkuvasti ja pysyi kiekossa. HIFKin siirtokiekoista Kärpät käänsi hallitusti pelin virtauksen takaisin isäntien päätyyn. Se sai useita riistoja keskialueella, jonka jälkeen kiekko tiputettin alas puolustajalle, joka levitti toiselle puolustajalle ja tämä avasi pelin jälleen laidan kautta tai sitten keskelle sentterin lapaan. Tuo toistui lukemattomia kertoja toisessa erässä. HIFKin paras paikka erässä tuli alkupuolella Sopaselle, joka onnistui jotenkin laittamaan Varakkaan esityöstä kiekon ohi tyhjästä maalista. Seitsemän minuutin kohdalla sitten Saku pelasi hyvin syvyydestä viivaan, Heshkan epäonnistunut veto jäi pyörimään Åstenin jalkoihin ja Shaun otti kiekon uudestaan itselleen, käveli sisään ja levitti Leskiselle loistavasti, joka sijoitti one-timerin varmasti maaliin. Tällä kertaa maali hyväksyttiin ja kahden ensimmäisen erän parhaalle yksilölle ansaittu palkinto. Viitisen minuuttia myöhemmin sitten puolestaan Kivihalme levitti viivassa, Hakanpää laukoi päätylautaan ja reboundin sijoitti rystyllä sisään melkein nollakulmasta taidokkaasti patonki-Bertrand, jonka jälkeen HIFK otti aikalisän. Parin minuutin päästä sitten Lasu ottikin jäähyn estämisestä, mutta Kärpät rokotti siitä huolimatta alivoimalla. Koivisto katkoi omissa aktiivisella mailalla, jonka jälkeen Heshka sai siirrettyä irtokiekon prässin alta Junttilalle, joka karkasi Ruohomaan kanssa ylivoimahyökkäykseen. Siniviivan ylityksen jälkeen oikea-aikainen lätty ja Ruohomaalta kliininen viimeistely. Viimeisellä minuutilla Varakas niittasi kärppäpelaajan jäihin ja jäähy pantiin täytäntöön ajassa 40:00. Toisesta päästä en erottanut kunnolla, että kuka oli kyseessä. Onneksi kuitenkin kuvasin juuri tuon tilanteen videolle ja siitä katsottuna kyseessä oli Kivihalme, joka nousi jalalla omista ja Varakas pommitti hänet jäähän sinisen jälkeen. Sailiolla oli muuten vielä erinomainen paikka lisätä kärppäjohtoa viimeisellä minuutilla, mutta kuti läheltä ylös osui Bäckströmin olkapäähän. Vahva punnerrus joka tapauksessa vetopaikkaan Säiliöltä.
Toisen erän yksi kohokohta oli sotavetaraanin haastattelu. Yleisö antoi ansaitut aplodit jokaisesta herran vastauksesta. Hattu päästä 99-vuotiaalle herrasmiehelle ja mukavia lentopallohetkiä. Jäälläkin oli hyvää pelisilmää, kun haastis venyi hieman yli mainoskatkon pituuden, jolloin tuomarit odottivat rauhassa haastattelun päättymistä ennen kuin peliä jatkettiin.
Päätöserä olikin sitten tahmea. Heti alussa isäntien ehkäpä ehjin koostumus eli Tyrväisen ketju rakensi päätypelin kautta kavennuksen. Sopanen siirsi maalin takana Tyrskylle, joka syötti maalin eteen slottiin Carlssonille ja tämä laukoi ranteella yläpeltiin. Maali tarkastettiin vielä videolta ja lopulta hyväksyttiin. Sen jälkeen HIFK jatkoi vyöryä ja Lasse joutui vetämään jalat alta slottiin ajaneelta isäntien pelaajalta. Ylivoimalla sitten Haataja tiputti viivaan O'Connorille, jonka kuti blokattiin, mutta kiekko kimposi suoraan vasempaan siipeen Kaskelle, joka siirsi sen helposti puolityhjään rysään Leskisen tavoin. Sitten alkoi oikeastaan lumipyry sakenemaan ja lanaajat saivat kunnolla hommia, joka viivästytti valitettavasti peliä. Kärpät ei päätöserässä missään vaiheessa oikein päässyt kunnolla pelin päälle, vaan tyytyi lähinnä siirtokiekkoihin ja oli ottavana osapuolena. Sakeneva lumisade aiheutti sen, että kiekko pysähteli ihan kunnolla lumeen, jos syöttöön ei laittanut tarpeeksi voimaa. Mieleen jäi myös yksi tilanne, kun Junnila punnersi viivan kautta itsensä oikeaan siipeen ja pysyi tosiaan kiekossa koko ajan, mutta hän sai tosissaan suojata sitä ja potkia eteenpäin samalla, jotta kiekko liukui lavassa lumimassan ollessa esteenä ja kitkana, mutta lopulta Junnila sai tuosta jonkinlaisen vedon aikaan. Viisi minuuttia ennen loppua alkoi jäähyily sitten jälleen. Ensin Kivihalme kamppasi puolihuolimattomasti oman maalin takana kamppailutilanteessa kotijoukkueen yksilön. Tuon alivoiman Kärpät kesti lopulta ja sai kolmekin purkua aikaan sen jälkeen, kun Heiskanen oli saanut isäntien parhaan tekopaikan ja laukonut niukasti ohi maalin ranteella keskeltä. Jäähyn umpeutumisen jälkeen peliä oli jäljellä vajaat neljä minuuttia ja katkoja ei enää tullut, kunnes sitten Leskisen Villen piti kampata hyökkäyspäässä kotijoukkueen alin mies ja ottaa turhaakin turhempi rangaistus. HIFK otti Niken pois uurnasta ja pyöritti lopulta tasoituksen minuutti ennen loppua. Carlsson laukoi oikeasta siivestä, Veini torjui patjalla reboundin suoraan Thorellin lapaan ja tämä siivosi kiekon maaliin. Hakanpää oli hivenen myöhässä. Tässä kohdin lähdin kipuamaan ylhäältä kohti ulosmenoaukkoa, koska kello oli 21:14 ja bussini lähtisi Kampista 21.30. Katsoin vielä viimeisen minuutin ja toivoin vielä yhtä maalia varsinaisella peliajalla, mutta sitä ei tullut ja poistuin lopulta 21:18 kohti bussia. Juoksin osan matkasta ja ehdin minuuttia vaille bussiin ostettuani kioskilta vielä nopeasti matkaevääksi pienen Ässämix-pussin. Harmittavasti siis jatkoaika jäi näkemättä, mutta ajattelin, että näen ratkaisun kuitenkin Ruudusta ja mieluummin menen alkuperäisellä bussilla kuin odotan pelin jälkeen puolitoista tuntia seuraavaa, jolloin olisin perillä vasta silloin, kun tämä raportti tulee ulos. Jatkoajalla sitten Ruohomaalta kermainen yksilösuoritus ja voittomaali, ei siitä sen enempää. Onneksi sai tuulettaa jo kolmea maalia fanisektiossa ja kokea huumaa, joten ei tuo nyt loppupeleissä juurikaan harmita.