6-1 taululla ja aika peliesityksiä vastaavat nämä lukemat ovat. Ensimmäisessä erässä peliä katsoessa näytti siltä kuin kentällä olisivat pelanneet vastakkain legendaarinen Punakone ja Kambodzan B-maajoukkue. Pussinokkien puolustajat olivat kuin iltakävelyllä omalla alueellaan ja KalPa käytti paikat armotta hyväkseen. Rimassa se taas kävi KalPan osalta kahdesti, mutta onneksi muut tilanteet saatiin päätettyä maaleihin.
1-0 maali olisi ehkä ollut Hoviselta otettavissa, vaikkakin Kiiskinen pääsi laukomaan alivoimanelikon keskeltä täysin vapaasta paikasta. 2-0 maalissa Hovinen ei sitten mahtanutkaan Joroisten Härän kanuunalle yhtään mitään. Poikittaisluistelusta tulinen lyöntilaukaus takatolpan kautta sisään. 3-0 maali olikin melkoinen onnenkantamoinen. Laurila heitti viivasta roikun kohti Hovista, Salminen luisteli juuri Hovisen edestä ja kiekko upposi aivan yläkulmaan. Sellainen once-in-a-lifetime maali Hemulta. 4-0 maali oli Saariselta loistava taidonnäyte. Kiekko alueelle, levitys laitaan, täysillä maalille, lapa jäähän ja kiekko taas yläkulmassa. Pelicansin 4-1 osuma ylivoimalla tuli melkoisen pyörityksen jälkeen. Kuparisen purkukiekko epäonnistui ja Koskiranta laukoi juuri Ahosen patjan ylitse menneen kiekon maskin takaa sisään. 5-1 maali oli jälleen Saariselta loistava malliesimerkki kaikille suomalaisille jääkiekkojunioreille siitä miten läpiajosta tehdään maali. Ranteet lukkoon ja kiekko takayläkulmaan. 6-1 osuma näytti melko helpolta - vaikkakin se tuli puolustajan jaloista. Loistava homma kuitenkin, että Dominaattori sai vihdoin sen onnistumisen alleen. Kolisutteli jo komeiden veivien jälkeen ylärimaa ennen 6-1 maalia.
Onnistujia en viitsi listata, sillä KalPasta onnistujia olivat oikeastaan kaikki kentällä käyneet pelaajat ja Pelsuista onnistujia ei löytänyt oikeastaan yhtään. Hodgman teki hyviä nousuja ja järjesteli muutaman hyvän paikan mm. Wärnille. Siitä päästäänkin epäonnistujiin. Huutonaurua Max Wärnille. Sai noin viisi loistavaa maalipaikkaa, mutta aina viimeinen ratkaisu oli aivan helvetin huono. Paras esimerkki oli kolmannessa erässä, kun miehellä oli tyhjä maali edessään ja mikä oli ratkaisu? Lumet kiekon päältä. Jyssy Marttinen on erittäin jäähyherkkä kaveri. Sami Blomqvist sai Lannonilta opetuksen siitä, että pää kannattaa pitää ylhäällä. Ryan Lasch oli aivan umpisurkea. Järkyttävä määrä harhasyöttöjä.
Niin, Tero Koskiranta. Lasku vaihtoluukusta tulee sulle perässä Lahteen. Vaikka ei maalipaikassa aina onnistumista tule, ei sitä mailaa kannata silti hampaat irvessä siihen hakata.
Ainoa negatiivinen asia ottelusta oli fyysisyyden totaalinen uupuminen. Missä oli Sihvonen, Rinkinen, Pöyhönen, Wärn? Laidat eivät kolisseet oikeastaan kertaakaan - keneltäkään pelaajalta. Lannon oli kaukalossa ainoa rymistelijä loukkaantumiseensa saakka. Vähän tunnetta siihen peliin hei!