Siellä oltiin Espoossa paikalla. Ensimmäisen erän jälkeen en millään olisi uskonut, että sieltä vielä kaksi pistettä otetaan. Niin täysin jyrän alla Ilves oli pitkiä aikoja. Siis 5vs5 -pelissäkin peli pyöri pitkiä aikoja Ilveksen päädyssä kuin alivoimalla oltaisiin pelattu. No, sitten kun oikeasti pelattiin alivoimalla niin se olikin suunnilleen ainoaa hyvää suorittamista mitä Ilves pelissä esitti.
Mutta siis aivan onnetonta räpellystä peli kokonaisuutena oli kummaltakin. Ilvekseltä kokonaissuorituksena, ja Bluesilta sen takia, ettei pystynyt monista paikoista tekemään riittävästi maaleja ja parit 5-3 yyveetkin ryssittiin aivan mennen tullen.
Koistinen kiskaisi ihan näyttävän maalin ylivoimalla ja kylmäpäisesti viimeisteli myös voittomaalikilpailussa. Joten hänellä ihan ok peli. Keränen oli myös kylmäpäinen voittomaalikilpailussa ja kahvitti Koiviston. Marjamäki väläytti pari kertaa pelissä mutta oli muuten muun joukkueen tavoin hukassa. Jessellä oli selvästi käsitys siitä, että mitä pitäisi tehdä ja minne pitäisi mennä mutta viime kädessä se käsitys ei realisoitunut kovin monena maalitilanteena. Wiikman oli ylivoimaisesti koko ottelun paras pelaaja. Mark Lee oli järkyttävän huono. Harhasyöttöjä, pitkiä kiekkoja, turhia rangaistusminuutteja...harmi koska pidän kyllä siitä mielikuvasta edelleen jonka hän jätti viime keväänä.
Ihan helvetisti on parannettavaa viisikkopelaamisessa jos lähiaikoina halutaan haaveilla lisäpisteistä. Nauratti sentään lähtiessä, että voiko tosiaan tämmöiselläkin pelillä voittaa. Kaikki on näköjään mahdollista.
