Ai niin: erityisbonus illan musiikille. Kasarihevin ystävää lämmitti kovin, taisi olla illan juhlakalun toivemusiikkia. Paita kattoon Metallican Fade to Blackin soidessa!
Täytyy sanoa että paikanpäällä tuli ihmeteltyä tuota biisivalintaa tilanteeseen, hieno kipale ja akustisena toimi hyvin, mutta sanoituksia kun miettii niin vähän tuli sellainen hautajaistunnelma. Jos oli Jeren valinta niin ok. Aiheen vierestä vielä sen verran että taisi olla muutenkin Jeren toivemusaa hallissa tänään, kun soitettiin oikeastaan pelkästään Metallicaa, Panteraa, Slayeriä yms. Emännälle totesinkin että toivottavasti palkkaavat Jeren Bluesin DJksi, huomasi oikein miten paljon nostaa fiilistä kun saa pitkästä aikaa kuunnella lätkämatsin pelitauoilla oikeaa musaa sen nrj-hittiskeidan sijaan.
Pelistä itsessään on vielä sellainen vehje otsassa ettei jaksa kovin syvällisesti analysoida. Tämä oli niitä pelejä mikä olisi pitänyt voittaa, mutta kun ei niin ei. Tuomarit tarjosivat Tepsille YV-aikaa varsinkin ensimmäisessä erässä enemmän kuin olisi ansaittu, mutta tuo YV kaatuu ihan totaalisesti siihen kun ei viivassa ole ainoatakaan pätevää kiekollista pakkia (pl. ehkä Gysbers). Monta kertaa tuskailin että jos Pullin paikalla olisi ollut Seigo, Seiko tai Petu niin kiekko olisi pussissa, vaikka turhaahan sitä on jossitella. Pulli makseli tänään kyllä kovia oppirahoja ottamalla vielä tuon voittomaaliin johtaneen jäähyn pelaamalla löysästi ja päästämällä Blues-hyökkääjän ajamaan maalille noin helposti. Turha Pullia on kuitenkin syyttää liiasta peliajastaan ja isosta roolistaan.
Tässä useamman vuoden olen käynyt katsomassa aina kulloisessakin asuinpaikassa katsomassa Tepsin vieraspelejä, enkä enää edes muista miltä tuntuu poistua hymy huulilla hallilta vierasmatsin jälkeen. Miten se voi olla aina niin vaikeaa?
Jeren seremoniat oli hienosti hoidettu ja niistä jäi kuitenkin hyvät muistot.
