Kautta Teutateksen, onko Tappara vaihtanut Rautakorven takaisin päävalmentajaksi? Ärhäkkäimmät tietenkin jo luulevat, että viittaan johonkin väsynyttäkin väsyneempään kahvahöpinään, mutta ei suinkaan: Tappara oli vain parissa viikossa muuttunut housuunsa paskovasta laumasta tarvittavat maalit iskeväksi, omassa päädyssä kaksinkamppailut järjestäen voittavaksi ja kiekot jäätävästi pleksien kautta purkavaksi, rautaisen tiiviiksi paketiksi - eli pelin kuva oli hyvin pitkälti sama kuin se oli koko vuosituhannen alun ja Rautakorven ajan. Toki jää ikuiseksi salaisuudeksi, minkälainen näytelmä olisi nähty siinä tapauksessa, että edes yksi kiekko olisi pomppinut Ilveksen kannalta sopivasti viimeistään, no, sanotaanko ajassa 55.00. Täydellinen paniikki? Ehkä, mutta jotenkin jäi sellainen perstuntuma, että ei tällä kertaa.
Juuri, kun Pietilä oli päivän Aamulehdessä maininnut viimeisen vaihto-oikeuden tuomasta edusta, hän mielestäni töppäsi taktisesti pahemman kerran. Jo siinä vaiheessa, kun kiekko putosi ensimmäisen kerran jäähän, ihmettelin, miksi Bishain ketju luistelutettiin Ojasia vastaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Ilveksen tehonyrkki hakkasi päätään seinään koko avauserän(kin), eikä siinä vielä kaikki: Toisen erän alkajaisiksi Ojanen tinttasi kruunuksi voittomaalin, kun taas Bishain ketjun peli oli alusta loppuun väkisin yrittämistä.
Tarkemmat "pelikirjalliset" yksityiskohdat voi kaiketi tällä kertaa jättää halukkaille, sillä ei tarvita syväanalyysia kertomaan, mihin tämä yksittäinen paikallisottelu ratkesi: Maalivahtipeliin. Lehto oli maaginen, kun taas Leinonen päästi voittomaalin pienestä kulmasta helpohkosti ja toisen surkuhupaisasti. Jokohan sovinnolla aloitettaisiin seuraava derby Häkkinen maalinsuulla? Kokonaisuutena Tappara oli myös astetta himokkaampi ja voitontahtoisempi, varsin ilmeisistä syistä, ja Urama oli selvästi lukenut läksynsä, joten siinäkin mielessä aivan ansaittu voitto. Lohtua tuo vähän se, että vaikkei Ilvekselle sattunut paras päivänsä sen enempää pelillisesti kuin satunnaistekijöidenkään puolesta, tänään kentällä nähdyillä voimasuhteilla ja pelin hallinnalla se voittaisi about seitsemän-kahdeksan kymmenestä varsinaisella jomman kumman voittoon päättyvästä matsista (tasapelejä ei siis otettu huomioon). Toisaalta ottelun sisäiset tapahtumat tietenkin vaikuttavat pelin luonteeseen, eli Tapparalta olisi tarvittaessa voinut löytyä naftaliinista keino jos toinenkin, mutta pointti lienee yhtä kaikki selvä.
Yksittäishuomioina Anttila tuntuu muuttuvan aina vain ilmiömäisemmäksi ja Peltola puolestaan heikommaksi ja juuri nyt, kun kahdelle selkeälle YV-sentterille olisi vahva tilaus. Werner taas ei taitaisi osua puhelinkoppiinkaan sen sisältä, saisikohan edes kiekkoa kopin lasiseinään saakka. Onneksi ulkkaritilanteen osalta lienee vielä yhtä ja toista tehtävissä. Toiselta puolen, katsokaa nyt herranjestas Helminen-Viitakoski ja vaikkapa Järvinen-Anttila parivaljakoiden toimintaa alivoimalla! Ei Ilveksen AV sattumalta ole tällä hetkellä liigan parasta.
BTW, vaikka seisomakatsomon faniporukka tuntuu koostuvan paljolti nulikoista, myötähäpeää pukkaa siitä huolimatta.
Ranger