Pelicans - Lukko
Jaahas, josko sitä pientä raporttia veistelisi tästä suuresta jääkiekkospektaakkelista UrhoTV:ltä seuratun ottelun perusteella.
Kuten aina Lukon otteluita seuratessa, ilmassa leijui tänäänkin suuren kiekkojuhlan tuntua, joka tänään konkreettisesti näytti tiivistyvän Lahden halliin kaukalon ylle sankkana savusumuna. Paikalle oli heti ottelun alkuun järjestetty jotain juhlallisuuksia, punaiset matot ja kaikki, ilmeisesti Toivolan erottamista juhlivat kuin saksalaiset Berliinin muurin sortumista. Eikä syyttä; valmentajaansa vaihtanut Pelicans marssi jäälle tänään pirteällä jalalla ja vaikutti siltä, että lahtelaisjoukkueelta olisi pudonnut kookas orava niskasta. Raumalaisilta puolestaan oli takki jäänyt auki viime pelin murskavoiton jälkeen ja ilmeisesti myös housuista vyö unohtui jonnekin Turun seudulle, sillä jo 25. sekunnin kohdalla Lukko yllätettiin housut kintuissa.
Sankan sumun keskeltä Kari Sihvonen äkkäsi Dickinsonin, joka pääsi karkuun kuin varkain Wiikmania vastaan. Vaaleat hampaat vain erottuivat savun keskellä kun Dickinson kevyellä jalalla painoi kohti Lukkomaalia. Kylmän viileästi Wiikman kuitenkin onnistui torjumaan Dickinsonin sähäkän laukauksen. Maaliahneena puolustajana tunnettu Teemu Aalto pääsi kuitenkin reboundista tuikkaamaan kiekon verkon perukoille ja ottelu oli 1-0. Yleisö riemuitsi ja jossain Mika Toivola puri hammasta ja manasi kovaan ääneen julmaa kohtaloaan.
Vain kolme minuuttia tästä onnistui lahtelaispelaajakin toimittamaan kiekon ohi Wiikmanin, asialla tällä kertaa Dwight Helminen. Kolme minuuttia tästä vuorossa Jakub Sindel ja tilanne jo 3-0. Lukkolaiset pyörivät selkä suorina omassa päässä, syötöt napsahtelivat luistimiin ja Perttu Lindgren säästeli väsynyttä räätälilihastaan. Vaihtoaitiossa Uraman kasvojen väri muuttui hiljalleen punaiseksi ja selostuksen takaa kantautui ukkosenkaltainen pauhu Uraman hienovaraisten kehoitusten kaikuessa eetteriin. Tästä huolimatta ensimmäinen erä päätettiin lukemissa 4-0 kun vielä Uotilan laukaus painui maalin perukoille. Ensimmäinen erä mentiin täysin Pelicansin merkeissä eikä puhtaita papereita kettupaidoista ansainnut kukaan. Pelicans painoi päälle kuin yleinen syyttäjä, eikä edes Wiikmania yksin maaleista voinut syyttää.
Toiseen erään Lukko saapui pirteämmällä ilmeellä. Ilmeisesti erätauolla joukkue oli pässyt todistamaan lentävän fläppitaulun, kenties belsebuubejakin oli manailtu esiin, sen verran tasaiseen tahtiin peli vyöryi kohti Hovisen vahtimaa maalia. Etenkin McLeanin kentällä oli tekemisen meininkiä otteissaan. 25 minuutin kohdalla Kuukka nousi vasemmalta laidalta ja äkkäsi Morrisonin maalin edessä. Hovinen onnistui torjumaan ensimmäisen vedon, mutta Morrison lapioi reboundin maaliin. Tästä Lukko sai vielä lisää virtaa luistimiinsa ja asetelma kääntyi päälaelleen ensimmäiseen erään nähden. Raumalaiset vei ja lahtelaisille ilmeisesti kävi pelko puseroon että näinköhän tästä vielä ottelu tulee?
Erän puolivälissä Lukko karvasi kahdella korkealta ja Blomqvist Pelicans-maalin takana jäätyi ja alkoi panikoimaan. Ensin mies hukkasi kiekon, jonka jälkeen yritti purkaa keskialueelle sutaisten vain lumet kiekon päältä. Tukonen kärkikarvaajana pisti painetta, mutta Blomqvist sutaistessaan kiekosta ohi horjahti. Vaikka Tukonen yritti jarruttaa, miehet törmäsivät, polvet kolahtivat vastakkain ja Blomqvist jäi jään pintaan. Tuomarit antoivat pelin jatkua, mutta seuraavalla pelikatkolla ilmeisesti screenillä tilannetta näytettiin ja pienimuotoisen torikokouksen jälkeen Tukoselle 5 + 20 min. Blomqvist joutui myös jättämään pelin kesken, toivottavasti pahemmin ei sattunut.
Tähän tyssäsi Lukon mainio nousu. Seuraavat viisi minuuttia kärvisteltiin alivoimalla (hetken jopa 5-3 AV:lla) ja avainpelurit peluutettiin puhki. Tuomainen nostettiin suihkuun ajetun Tukosen paikalle, Morrison veti tuplavaihtoja nelosessa. Selät suoristui ja jalat eivät enää jaksaneet polkea. Erän lopulla Tavi siirsi lahtelaiset 5-1 johtoon ja homma oli melko lailla taputeltu.
Kolmanteen erään Lukko tuli jälleen hyvällä sykkeellä, mutta jälleen jäähyt tuhosivat hyvän sykkeen ja veivät loputkin voimat. Loppumatsi oli lähinnä ajan tappamista. Kolmannen erän parhaat paikat ilmaantuivat Kauvosaarelle, joka pääsi ensin tuikkaamaan 50 cm:stä metrin ohi tyhjän maalin ja hetkeä myöhemmin 20 cm:stä ohi tyhjän maalin. Eero Elokin pääsi hetken YV:llä kokeilemaan, vaan tulosta ei syntynyt.
Lukkopelaajista edukseen erottui McLean, joka yksin taisteli loppuun saakka kuin viimeistä otteluaan olisi pelannut. Muita on vaikea kehua millään tavalla lopputuloksen ollessa mikä oli.
Aalto oli melko lailla kujalla läpi pelin, samoin Lindgren, joka surffaili selkä suorana ja katseli vierestä useampaa Pelicansin maalia ja vaarallista hyökkäystä. Ei tarvii puolustaa?
Josko seuraavaan peliin lähdettäisiin vaihteeksi vähän paremmalla sykkeellä? Samoin ehkä voisi kritisoida sitä, että näitä kärkikenttien miehiä peluutetaan turhan ahkeraan alivoimalla. Sitä varten meillä on Kauvosaaret, Jasut ja Tuomaiset. Lukon nousu kaatui yksinkertaisesti siihen, että avainpelurit peluutettiin puhki alivoimalla ja Lindgreniä ei vaan napannut tänään. McLean yksin näitä otteluita ei voi voittaa, vaikkakin propsit yrittämisestä.
Jäitä hattuun ja lisää paskaa housuun vaan, kautta on vielä jäljellä.
