Näin se homma välille menee. Peli ei kulje oikeastaan ollenkaan, ja vastustaja osaa pelata järkevää vieraspeliä, niin lopputulos on nähdyn kaltainen.
Ensimmäisessä erässä kotijoukkueella ei ollut itse pelissä mitään hätää. Pari jäähyäkin tapettiin helposti, eikä Blues päässyt hyville maalintekopaikoille. Sen sijaan Osalan jäähyn aikana ottelun alussa Sprukts olisi saanut maalin tehdä, koska tyhjänä se siinä edessä jo oli. Mutta kun tyhjäänkään rysään ei kiekkoa saada, niin pahaa on peliä voittaa. Sitten tulee erän lopulla yksi harmittoman oloinen hyökkäys, ja kiekko on Lukon verkossa.
Toisen erän alku oli todella huonoa peliä Lukolta, eikä syötöt osuneet omille sitten millään. Kun vastaavasti Blues hyökkäsi kahdella yhtä vastaan, Rajamäen veto ranteella meni Vehasen torjunnasta läpi, ja numerot taululla 0-2. Tämä maali oli oikeastaan ainoa, josta sormella voi Vehasta osoittaa. Hetkeä myöhemmin tulleen kahdella nollaa vastaan Pete hoiti taas hienosti. Siinä oli jo Bluesilla paikka pistää peli selväksi. Erän jälkimmäinen puolisko oli aavistuksen parempaa kiekkoa Lukolta, mutta ei mistään hallinnasta voida kuitenkaan puhua. Tässä erässä oli toinen Lukon hyvistä tekopaikoista, kun Clarke hukkasi kiekon yv-pelissä sinisen kulmassa, josta Viinanen ja Lamppu karkasivat kahdella yhtä vastaan. Lampun kynäilyt eivät kuitenkaan Brücklerille toimineet, ja kavennusmaali jäi siitäkin tekemättä.
Kolmannen erän alussa oli vastustajalla pari jäähyäkin, mutta jos Tero Koponen aloittaa viivamiehen roolissa, niin pyyhe on kyllä silloin heitetty kehään kavennusmaalin tekemistä ajatellen. Toisen Blues jäähyn aikana näkyi myös hyvin se, ettei kiekko edes pompi, kun syöttö viivassa olleelle Spruktsille pomppaa juuri sopivasti lavan yli, ja samalla myös yli sinisen. Taas vastaavasti Bluesin kolmas maali tuli tilanteesta, jossa syöttö annetaan keskelle melkein ssiniselle, jossa kaveri hukkaa kiekon, mutta selän takana seisoo seuraava valkopaita, jonka hätäinen vippaus uppoaa aivan tolpan juureen. Se oli sitten niitti pelille, ja lukkolaisten selät eivät enää pysyneet työntekoasennoissa, vaan suoristuivat tappion merkiksi.
Hiukan se harmittaa, kun kuparistakaan ei rikki saada, mutta liian vähän Lukko työllisti huippumaalivahtia.
Kaikenkaikkiaan Blues siis pelasi erittäin järkevän vieraspelin, jossa keskialue pyrittiin tukkimaan kokonaan, ja siinä Blues kyllä hyvin onnistuikin. Lukko ei missään vaiheessa ollut sen alueen herra, joten peli meni enemmänkin yksinyrittämiseksi, kuin hallituksi ketjujen hyökkäyspeliksi.
Yksittäisistä pelaajista Lukosta ei kannata mainita ilmeisesti ketään, koska tänään oli suuri joukko tasaista massaa, joilla peli ei kulkenut.
Bluesissa onnistui tietysti maalivahti ja Rajamäki, joka hattutempun verran esitti laukaisurepertuaariaan. Koko ketju kahdella ulkomaan avulla vahvistettuna oli hyvä, ja loi selvästi vaarallisimmat paikat Lukon maalille. Clarke omistaa vapauden pelata missä huvittaa, mutta kaippa hän vapautensa on ansainnut. Muut pakit eivät mitenkään erikoisemmin erottuneet toisistaan.
Tuomarilinja oli tämän päivän liigaa, eikä vaikuttanut lopputulokseen mitenkään.
Ei elämä tähän tappioon kuitenkaan kaadu, vaan matka jatkuu jo ylihuomenna, jolloin on kasvojen pesun paikka kotiyleisölle. Noin 3200 heitä oli tänään, mutta jos kolmosella alkaa torstaina, hyvä on.
