Sellainen peli... Pelistä vittuuntuneena tuskin kovin moni SaiPalainen jaksaa pelistä jauhaa, joten koitanpa itse raapustaa jotain Urhon välityksellä suoritetusta katselusta.
Mielenkiintoiset lähtöasetelmat. SaiPalta melkoinen uutispommi, kun tärkeään paikkaan juniori Bernard sai näyttöpaikan. Syynä oli Myllyniemen kuumeilu.
SaiPalta valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen, kun joukkue otti ensimmäisen jäähynsä reilun minuutin jälkeen. Syynä liian monta pelaajaa kentällä.
TPS loi täten alkutahdit ensimmäiselle erälle. Ja löi ne todella verkkaisesti. Tämä hidas tahti, todella hitailla hyökkäyksiinlähdöillä kesti koko erän. Yhtään todellista maalintekopaikkaa ei ollut kummallakaan. Ei, vaikka erässä nähtiin molemmilla kolme rangaistusta. SaiPa pääsi jopa yrittämään 5-3 yv:aa lähes täydet kaksi minuuttia. Tuona aikana ei yhtään laukausta maalia kohti ja kiekkoa haettiin omasta päästä ainakin kolmesti. Kentällä todellakin pelasi tämän sarjan kaksi huonointa joukkuetta.
Vaikka todelliselle koetukselle Bernard ei joutunutkaan, oli hän todella varmana maalilla. Miehestä kantautuneet kehut siis eivät vaikuttaneet tuulesta temmatuilta, vaikka päästettyjen maalien keskiarvo A:n SM-sarjassa ei silmiä hivelekään.
Toinen erä alkoi lähes yhtä tunnustelevasti, mutta TPS:n jäähyn jälkeen kuin taikaiskusta peliin löytyi tempo. SaiPalla oli pari pitkää hallintajaksoa ja välillä palloseurakin pääsi laukomaan hyvistä paikoista. Etenkin SaiPan nelonen oli hyvällä jalalla. McTavishille tuli tuhannen taalan paikka ja harvoin mies jäätyy samoin kuin tuossa tilanteessa.
TPS rikkoi kuparisen kun Tapion Jussi pääsi lyömään toisen riparin Bernardin längistä sisään. kaksi ensimmäistä torjuntaa oli hyviä, ensin oikealta, sitten vasemmalta. Bernard ei kuitenkaan enää kerennyt perustorjunta-asentoon ja maila jäi lepäämään sivulle. Näin länget oli auki ja mies sai ensimmäistä kertaa liigaurallaan kaivaa kiekkoa selkänsä takaa.
Kolmas eräkin oli vauhdiltaan pääosin hyvää tekemistä. SaiPa pääsi tasoittamaan hyvästä vastahyökkäyksestä, kun muuten kädet jäässä pelannut Redenbach löysi oivaltavalla syötöllä Poukkulan. Tämä rannasi tolpan viereen ja peli oli tasan. SaiPa haki hyvällä tempolla voittomaalia ja pääsi heti tasoituksen jälkeen pelaamaan ylivoimaa. YV oli parasta pitkään aikaan, kun lähes koko kaksi minuuttia saatiin myllytettyä ja lauottua kiekkoa. Yllättäen parasta peliä tuolla ylivoimalla esitti Levokari, joka katkaisi useaan kertaan purun ja pisti pari loistavaa syöttöä. YV:ssa Redenbachilla oli tyhjä maali edessään, mutta ei malttanut laukoa.
YV:n jälkeen hyökkäysaloituksessa 100-0 aloitusvoitto Koskirannalle ja Junnilla laukoi kiekon maalin kattoon. TPS:aa loistavasti pystyssä pitänyt Engren taisi osua kiekkoon hieman, mutta ei riittävästi.
Ja ei niin yllättäen heti SaiPan maalin jälkeen TPS sai hyvän vaihteen päälle. Poukkula otti helpohkon estämisjäähyn (ihan ottelun linjan mukainen tosin). TPS pelasi ensimmäisen hyvän ylivoimansa. Plihal teki pyyteetöntä työtä SaiPan maalin edessä, kun Nordlund sai rauhassa odottaa vetoansa viivassa. Bernard tökkäsi vähän Plihalia, veto lähti ja Plihal pääsi vielä vähän ohjaamaan. Peli tasan.
Tasoitusmaalin jälkeen pelitahti ymmärrettävästi rauhoittui ja molemmat alkoi varmistelemaan pistettään. En tiedä oliko ottelun rasitukset liikaa, mutta täysin vaarattomassa tilanteessa Savilahti-Nagander luisteli selkä suorassa kotipäätyä kohti kiekon perään samalla vihellellen. Takaa tuli Kivenmäki joka aika kevyesti kaivoi kiekon haltuunsa. Syöttö takatolpalle Plihalille. Ja aivan kuin niin monta kertaa aiemminkin tällä kaudella Redenbach vähän myöhässä tilanteesta ja kiekko pömpeliin.
TPS tästä ensimmäisestä "osaottelusta" kolme pistettä rikkaampana kotimatkalle. Mutta aivan varmasti jäi molemmille paljon mietittävää torstaille. Lähtöasetelmat silti kotijoukkueelle huomattavasti helpommat.