On toi Znaroks sellainen kaveri, että jo pelkästään kuvasta näkee painajaisia. Toi kaveri kun käskee syömään kiekkoa, pistämään limpun verkkoon tai lähtemään Siperiaan leireilemään, niin kuulija kysyy voiko tehdä muuta. Kun Marjamäki käskee tehdä jotain, niin kuulija miettii miten voisi tehdä vähän vähemmän.
Vähän kärjistän tuossa, mutta jo pelkästään koutsien habitusta katsoessa en voi välttyä siltä, että tekisi mieli nähdä meilläkin tuollainen kaveri. Meillä vedetään niin, että on kivaa ja huomenna on päivä uusi, ylihuomenna taas peli toinen. Ton Olegin jengissä taas meno on sellaista, että jos tänään ei homma maistu, huomista ei ole. Ei Spartak ollut ainakaan selkeästi parempi, 2-1 tuli mun syntymää pahemman vahinkolaukauksen takia ja tuomarilinjakin tuntui aavistuksen verran tukevan vastustajaa. Noista huolimatta, Spartak ansaitsi voittonsa. Ei tarvitse syyttää asenteesta, diivailusta tai hölmöilystä, vaan hoitivat hommansa julman ammattimaisesti. Ja mä väitän, että merkittävä tekijä on se, että penkin takana on sellainen koutsi, joka ei katsele vaihtoakaan perseilyä, neppailua, diivailua tai surffaamista.