9-0 taululla pelin päättyessä veti kyllä suupielet virneeseen. Mutta pitää myös rehellisesti katsoa numeroiden taakse: Sportin pelaaminen oli enemmän ja vähemmän hukassa minuuttien 6-27 välillä. Alun hurjan myllytyksen jälkeen Sport lopetti aktiivisen luistelun, alkoi neppailemaan ja antoi näin aloitteet TuTolle. Varsinkin tokan erän ensimmäiset seitsemän minuuttia olivat TuTon etsikkoaikaa. Siinä oli yksi unelmapaikka ja pari muuta hyvää paikkaa pistää homma tasoihin. Onneksi Joni kesti!
Play off -peleissä ei tietysti voida olettaakaan, että matsin luonne olisi yhtä maalia, vaan peli aaltoilee ja painostusjaksot vaihtelevat. Toivottavasti kaverit ottavat eilisestä pelistä onkeensa sen, kuinka Sportin pitää pelata ja kuinka ei saa pelata. Oikeastaan oli hyväkin asia, että tuo vaikea hetki pelissä koettiin eikä peli ratkennut esim. ensimmäisten minuuttien maalipaikkoihin. On pitkässä juoksussa parempi, että näitä voittoja tulee vaikeuksien, työn ja tuskan kautta.
Eilisessä pelissä lämmitti erityisesti maalipaikkojen siekailematon hyväksikäyttö. Sellainen mestismäinen tuhertelu loisti poissaolollaan, kun limppua pistettiin laadukkailla vedoilla häkkiin. Tästä esimerkkinä vaikkapa Heikkisen maali ja Tapion kolmas maali. Samoin Piispasen läpiajomaali näytti harkitulta murhalta, vaikka näistä lirutuksista ei oikein ikinä ota selvää. Jatkiksen otteluraportissa kehuttiin Virkkusen vastaavanlaista lirutusta Virtasen längistä, ja siltähän se katsomoonkin näytti. Samuli itse kuittasi jälkipeleissä, että yritti nostaa kiekkoa etukulmaan, mutta se karkasikin Virtasen längistä sisään. No, aika velmu ilme Samulilla asiaa kommentoidessa oli, joten tiedä häntä :)