Näitä tulee edelleen jatkuvasti. Viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen ottelun kuntopuntarissa Sport ei häviä enää kenellekään. Silti jaksetaan jauhaa sarjajumbosta joka pitäisi voittaa. Tosiasia on se, että jos Sport olisi alkukaudesta elannut samalla tasolla kun viimeiset 20 ottelua, niin taisteltaisiin muiden kanssa suorasta PO-paikasta.
This.
Vahvasti on kyllä Sport vetänyt viimeaikoina, aivan kuten Ässätkin. Silmiinpistävin ero joukkueissa tänään oli kuitenkin pelinopeus. Selostamossakin todettiin avauserässä Ässien kääntävän nopeasti peliä, ja tästä syystä hallittiin ensimmäistä erää alusta loppuun. Sitten kuin taikaiskusta osat vaihtuivat tuon Rinteen hötöilyn jälkeen. Pata meni kuin tervassa ja Sportin kaverit kirmasivat kentällä kuin aropuput konsanaan. Erona alkukauteen se, että nyt siellä oli järkeäkin vierailla mukana. Kiekot napsuivat lapaan ja nähtiin paljon yksinkertaisia peliä edistäviä moovseja. Toista se oli kotijoukkueella, roiskimista ja sähläämistä, mikä johtui täysin tuosta vajavaisesta pelinopeudesta, Sportin äijät aina askeleen edellä viisikkona. Vielä kun tähän lisätään Sportin parempi viimeistely, niin ei ole ihme että taululla seisoi 1-4 lukemat. Kotijoukkue taas keskittyi pleksien värjäämiseen.
Asenneongelmaa on turha edes mainita häviön syynä, sillä kotirekordi on tällä hetkellä niin syvältä perseestä että jokaiseen kotipeliin on vain yksinkertaisesti mentävä täydellä asenteella. Jos siellä oikeasti joku kehtasi vetää napit auki tänään, niin saa samantien vetää napit auki ja vaikka saatana ilman vaatteita pitkin isomäen metsiä, kunnes aurinko seuraavan kerran näyttäytyy. Mutta kuten sanoin, niin asenneongelmaan en millään jaksa uskoa. Sport vain riisui padan aseista toisen erän alkaessa.
Onnittelut Vaasaan voitosta, varmasti maistuu. Ja jos nyt pisteitä pitää jonnekin suuntaan tyrkyttää, niin menkööt juurikin Sportille, saadaan ihailla töpseleitä sarjajumbona kauden päätteeksi.
Tuon seisomakatsomon saa muuten vetää kylmästi puolet pienemmäksi, aina on toinen puoli tyhjänä.
