Tuppuraisen väkivaltaisuus-jäähystä sen verran, että samoilla perusteilla jos olisi tasapuolisesti jaettu Rajamäki olisi saanut jokaisesta pelaamastaan vaihdosta vähintään kakkosen.
Rajamäelle ehkä olisi voinut muutaman kakkosen antaa, mutta Tuppuraisen jäähyn viheltämättä jättäminen se vasta moka olisi ollut. Allu tinttasi laitakahinassa hanskalla sivulla/takana ollutta Blues-miestä naamaan ja Toivola seisoi hyvällä paikalla tuon nähdäkseen. Todellakin harmi ettei Pulkki ollut kokoonpanossa, itse odottelin jopa Stevensonin käyvän antamassa Raju-Ekille kurinpalautusta. Tavallaan harmi, ettei pelitilanne antanut myötä Stevensonin suihkukomennukselle, olisi ollut mukava nähdä miten Rajamäki olisi pärjännyt rehdissä väännössä. Nythän mies nahisteli eri sarjan miesten kanssa, etenkin kultakylpärä-Tuppuraisen kimpussa oli Rajamäki jatkuvasti. Ensimmäisessä erässä maalinedusta hässäkän jälkeen maalintakana näytti Rajamäki olevan jo valmis tiputtamaan hanskat Tuppuraista vastaan, mutta aivan oikein Allu tuosta perääntyi. Turpaanhan siinä olisi tullut ja vielä lähtenyt ykkösketjun mies suihkuun.
Alastalo oli mielestäni hyvä. Ei ollut omassa päässä pihalla kuten yleensä ja hyökkäyssinisellä hyviä ratkaisuita. Ei laukonut päin ensimmäistä miestä, syötöt tarpeeksi kovia ja ennalta-arvaamattomia. Ehkä siitä Jujestakin jotain iloa on vielä.
Ströbä taas oli mielestäni lähes tulkoon huonoin KalPan pakeista, vain Pekkarinen oli huonompi. Se varmuus mitä aiemmissa peleissä on nähty oli poissa. Iso osa syötöistä meni harakoille ja miesvartionti ei eilen toiminut. Toivottavasti meni vain väsymyksen piikkiin, sillä kaikki ne elementit joista Ströbän pelissä olin tähän asti pitänyt olivat eilen hukassa.
Jalasvaaralta kauden huonoin peli, liekkö ex-seura aiheutti hieman ylimääräisiä näytönhaluja. Ainahan Janne on rohkeasti lähtenyt hyökkääjiä vastaan, mutta eilen pelasi poikkeuksellisen useasti itsensä pihalle.
Sitten viimeinen ja hauskin huomio pelistä. Tuton kaksikosta toinen (en muista kumpi, sekoitan miehet aina)veti kaksi identtistä niittiä, siniviivalta asti mäkihyppääjän muna-asennossa liukua ja kyykystä ponnistamalla voimaa taklaukseen. Hyvä ettei hypyksi mennyt. Hauskan näköinen pommikone, jolla kohde lukittuna todella pitkään.
Timo Salohan se. Kolmannessa erässä etenkin oli huvittavan näköinen kun tuli pitkän matkaa kyyryssä ja pääsi silti yllättämään pakin. Salo on erittäin viihdyttävä pelaaja, taklaa, repii ja raastaa aktiivisesti, aina valmis puolustamaan omiaan hässäköissä eikä ole ihan kädetönkään.
