Nyt on kotiuduttu Kisapuistosta. Täytyy kyllä sanoa, että oli melko hämmentävä kokemus.
Olen aikaisemmin ollut Kisapuistossa katsomassa pelkkiä Jokeri-matseja, ja silloin aina kohtalaisessa tuubassa. Tältä pohjalta olen pitänyt Kisapuiston yleisfiilistä semmosena semihyvänä, ei nyt minään hornankattilana mutta sellasena ettei pelin aikana kuule ääntä vaikka neulan lisäksi joku viskaisi käytävällä maahan betonisäkin. Ottelun alun törky mediakuutiosta oli oikein mukiinmenevää, sopivan prameat pelaajaesittelyt ja rynkyti rynkyti-musiikkia, tuomarit ja kalpa esiteltiin ohimennen ja sitten huudettiin SaiPa jäälle cheerleadereiden keskelle, aivan kuten kuuluukin. Itse junttina kaupunkilaisena hakkasin innoissani tumppujani yhteen, mutta miten reagoi muu yleisö? Ei vittu mitenkään. Kaikki vaan tuijotteli alakuloisena hallin seiniä tai lattiaa. Laskeutui samanlainen painostava hiljaisuus kun jos joku olisi katolisten pappien kesäleirillä möläyttänyt vihaavansa pedofiilejä. Viereisellä paikalla istunut down-syndroomainen poika hölmistyi taputteluani ja alkoi tuijottaa, toisella puolella kädet puuskassa tapittanut äijä jatkoi kädet puuskassa istuskeluaan. Näkökentässäni kukaan ei reagoinut millään lailla SaiPan pelaajien kaartaessa puuhkatyttöjen läpi ja vetäessään ensi viirujaan jäähän. Ahdistuin. Lopetin taputtamisen. Huomasin vetäneeni omatkin käteni puuskaan. Down-syndroomainen poika käänsi silminnähden helpottuneena katseensa johonkin kiinnostavampaan, eli hallin kattoon.
Sitten alkoi peli, ja voi vittu mitä ripulipaskaa se oli. KalPa vei miten tahtoi, keltapaidat kompuroi ja sohi eikä saanut kiekkoa omilleen. Vitutti, olin kyllä kuullut että SaiPa oli ajoittain sortunut fleguiluun, mutta ensimmäisen erän alun esitys oli jotain varsin muuta. Se oli paskaa, paskoja pelaajia yrittämässä paskoja kuvioitaan joista yksikään ei onnistunut koska kaikki oli pelkkää paskaa paskan päällä. Ajattelin, että jos SaiPa on tällaisia otteita esittänyt aiemmin, ymmärrän täysin yleisön masentuneisuuden. Minua ärsyttää ihmiset, jotka lähtevät kesken pelin pois hallista pelin lähestyessä loppuaan, mutta katsellessani KalPan ylivoimaista ja helpon näköistä hallintaa ja aistiessani kanssakatsojien kollektiivisen, alistuneen masentuneisuuden, harkitsin vakavasti lähteväni hallilta kesken ensimmäisen erän. Jäin kuitenkin katsomaan, ja KalPa sitten teki maaleja, mikä ei ollut mitenkään yllättävää. Katsoin kädessäni olevaa tulosvetolappua, jossa luki SaiPa 4,3, KalPa 0,1, ja rutistin sen hymähtäen lattialle. Taas yksi muistutus siitä, että optimisti ei osu ja pessimisti ei pety.
Yhdellä pelikatkolla vieressäni tuppisuuna istunut kädet puuskassa-mies yhtäkkiä heräsi pitkään ja katkeraan, kirosanojen täytteiseen monologiin jostain SaiPan ja elämän muiden pettymysten tuskasta, ja tempoili vimmastuneena paikallaan. Ahdistus kasvoi. Toisella puolellani oli hämmästelevä down-poika, toisella ilmeisen masentunut itsemurhakandidaatti, muu yleisö oli hiljaa jos ei otettu lukuun ajoittaisia määkymisiä surusta ja SaiPan surkeudesta, ja syystä, sillä SaiPan peli pysyi ripulipaskana.
Juuri kun olin pohtimassa mikä hallin kattopalkeista antaisi parhaiten tukea hirttonaruille, SaiPa teki jostain olemattomasta paikasta maalin. Lippojoki eksyi maalille, sai sinne kiekon ja KalPan pojat ystävällisesti antoivat Jarnolle aikaa sohia siellä miten tahtoi, kolmannella kerralla mies sitten osui kiekkoon ja se livahti jotenkin maaliin. Siitä SaiPan peli lähti kuin taikaiskusta käyntiin, ja loppupelin ajan keltapaitojen touhu rupesi muistuttamaan jääkiekkoa. Varsinkin toinen erä oli hyvän näköistä touhua, oli taklauksia ja ajatusta, ja Lipari pääsi sutaisemaan toisen maalin suoraan aloituksesta. Kaliningradin Pallo pääsi vielä ajoittain pyörittämään pahan näköisesti, yksi KalPan maali hylättiin ja tolpat kolisivat ja kerran joku taisi onnistua ohjaamaan tyhjän SaiPa-maalin edessä ohi. Mutta SaiPallakin oli paikkansa, McTavish, Redenbach ja T.Koskiranta saivat omat hyvät paikkansa, mutta ei natsannut. Joka tapauksessa peli näytti peliltä eikä vieressäni istuneiden kohtalotovereiden keskinäiseltä leikiltä.
Jatkoajalla nuori SS-mies sitten pisti naulan arkkuun, mutta ei se enää haitannut. Ottelutapahtumiin nähden ihan OK tulos, SaiPa oli keltaisten lasieni läpi katsottuna loppua kohden jopa enemmän niskan päällä, mutta ottelun alun täydellisen surkeuden ja KalPalle siunaantuneiden läheltä piti-tilanteiden johdosta kaksi pistettä matkaavat mielestäni ansiosta Kaliningradiin. SaiPan maalit syntyi ihan olemattomista paikoista, mikä taas kompensoi sitä ettei SaiPa osunut parhaista paikoistaan. Hyvä näin. Toivottavasti muu yleisö sai yhdenkin pisteen myötä myös jotain positiivista elämäänsä, eritoten toivon että vieressäni istuneet yksilöt jatkavat tästä eteenpäin elämäänsä edes hieman onnellisempien ja vähemmän hämmentävien tähtien alla.
SaiPasta alun ripulipaskasta erottui McTavish, Kaksonen ja itselleni yllättäen Jasko, jotka sentään näyttivät yrittävänsä ja antoivat muutamia pikku niittejä ja olivat ikäviä kavereille. Liparin maalit oli mitä oli, hyvä homma, sattuivat nyt vain osumaan samalla jätkälle. Pakeilta odotin kauhulla valtavia harhasyöttöjä ja urpoiluja, mutta ei ihan katastrofeja nähty keltään. Toisaalta lähes jokainen taisi vetää pikkujäätymisiä silloin tällöin, ei hirveän vakuuttavaa. Koskirannat paransi loppua kohden, tykkäsin myös Koskisen tekemisistä. Redenbach oli melko näkymätön, Barney alun jälkeen ihan jees. McTavish hävisi lähes tyystin kuvasta pelin edetessä. Mankiselta pari hyvää veiviyritystä, ei vaan oikein tulosta tuottanut tällä kertaa, mutta kiva nähdä että junnulla pysyy kiekko lavassa. Levokari ja Lippojoki nasautti pari oikein mukavaa niittiä, Tuomiseltakin taisi yksi irrota.
KalPasta pisti silmään Brendl. Mies oli täysi vätys. Alkulämmittelyssä muu jengi veteli maalivahdeille kuteja, Brendl pyöri samaan aikaan yksinään p-pisteen kaarella "vittuakaan kiinnosta"-ilme naamalla ja rannaili muilta karanneita kiekkoja kohti maalia, ylänurkkia tavoitellen. Muistan että miehestä kohistiin joskus, ja ryhdyin katselemaan jampan laukausta. Lujaahan se veto lähti, mutta miehen seitsemän ekaa kiskaisua meni maalin ohi, vasta kahdeksas napsahti verkkoon. Itse pelissä miestä ei juuri näkynyt, kerran ranne nasahti olemattomasta paikasta ja veto kilahti tolppaan, onneksi sihti ei siis ollut parantunut alkulämmöstä. Mutta varsin selkärangaton ja jotenkin vastenmielinen ilmestys.
Kiiskinen oli ärsyttävän hyvä, ja Saloa heiteltiin muutaman kerran laidalle. Tuomarit suosi mielestäni hieman KalPaa, Paukea sai repiä ja raastaa miten huvitti, ja Jaskolle arvottiin naurettava kymppi normaalista taklauksesta, jonka jälkeen joku Kaliningradin poika jäi vähän irvistelemään. Vähän sen jälkeen Kaksonen ajettiin keskialueella, mieheltä lensi kypärä ja jotakin osui naamaan, se jätettiin viheltämättä. Toki näissä tulkinnoissa on jonkin verran keltaista väriä mukana.
Pohdituttaa, onko SaiPan kotimatseissa yleensäkin niin latistunut alkufiilis kuin tänään, ja että saattoiko yleisön täydellinen välinpitämättömyys pelin alussa musertaa myös SaiPan selkärankaa kasaan? Olin oikeasti helvetin ihmeissäni siitä jäisestä yleisfiiliksestä, joka pelin alussa vallitsi. Ei kai sellainen voi olla vaikuttamatta joukkueeseen? Toisaalta, kumpi on muna ja kumpi kana, jos jengi on esittänyt tuon alun kaltaista paskaa useamminkin, on ymmärrettävää että alussa on yleisökin jäässä ja masentuneena. En tiedä. Hämmentävää yhtä kaikki.