Ajattelin, että yön yli nukuttani olisin kykenevä kirjoittamaan asiallisen ja ottelun eri osa-alueita käsittelevän pienen analyysin eilisestä KalPan ja Turun palloseuran välisestä jääkiekko-ottelun tapaisesta tapahtumasta Kuopion jäähallissa.
Enpä taida pystyä.
Olen mielestäni henkisesti ja fyysisesti terve nuori mies. Elämässäni on asiat hyvin, eikä minulla ole ollut tapana vaipua masennukseen eikä reagoida muihinkaan ikäviin asioihin mitenkään dramaattisen synkästi. Jokaisella meistä on varmasti huonoja päiviä ja aikoja, jolloin tuntuu, että hymyileminen on vaikeaa ja maailma saattaa vaikuttaa hieman ikävältä paikalta. Minulle tällaisten tuntemusten aiheuttajia ovat seuraavat asiat:
KalPa, naiset, terveys, rahatilanne, työllisyystilanne, opiskelut.
Tällä hetkellä lista on tässä järjestyksessä. Opiskelut olen päättänyt, olen vakituisessa työsuhteessa, olen terve ja seurustelen vakituisesti. Kaikkia näitä hyviä asioita kompensoi täten suosikkijoukkueeni loistava pelillinen ilme.
Hohhoi. Olikohan ottelussa mitään hyviä asioita? Simo Pulkki! Paras pakki koko ottelussa! Ei höntyillyt, ei ottanut typeriä jäähyjä. Katkoi todella hyvin ja pysäytteli miehiä. Tuomarilinja oli mielestäni myös hyvä. Kaksi seepraa ottivat ne mitä pitikin, eikä ottelussa muutenkaan jäähyihin ollut paljoa aihetta. Junnila oli yritteliäs, mutta olisi jo noista paikoista pitänyt yksi häkki tehdä. Edes yksi. Tappiota en Oksan piikkiin laita, mutta paljon irtokiekkoja tuli jälleen. Nissinen maaliin seuraaviin otteluihin, kiitos.
Lundbohm ja Stevenson - ihan täysiä turisteja. Bryan sanoi pitävänsa kalastuksesta, joten tyrkätään miehelle menolippu Rautavaaran bussiin ja antaa kaverin talvehtia siellä. Lundbohmilla ei pysy kiekko lavassa, syötöt lähtevät ihan mihin sattuu. Stevenson ei mene maalin eteen, kerran meni ja oli maalivahdin alueella. Tuntuu ihan kuin tämä pelkäisi vetoja ja vastustajan isoja ja rumia pakkeja. Mitä virkaa on tällaisilla ulkomaanelävillä, jotka eivät pysty täyttämään niitä odotuksia, joita miehille on asetettu? Pojat Rissalaan ja uusia tilalle, kiitos. Tuppurainen, Kiiskinen, Laine... siinä muutamia mainitakseni, joille ei työnteko kelvannut. Virtalaa voisi tosiaan kokeilla sentterinä, tässä tilanteessa minulle kelpaavat kaikki hyvät ideat. KalPaan voitaisiin perustaa H. Huohvanaisen asennekurssi. Henkkaa ei pysty nimittäin edelleenkään asenteen puutteesta moittimaan.
Tepsistä jäi parhaiten mieleen puolustaja Jokinen. Miehekästä maalineduspelaamista ja hyviä kiekonkaivamisia puolustuspäässä. Ukot siirtyivät kulmissa ja Jokinen haki kiekon pois. Toki Kuokkanen oli joukkueen paras. Muutama loistotorjunta ja eleetöntä työtä ilman höntyilyä. Suominen kärkkyi hyvin paikkoja, mutta ei tällä kertaa muuten säväyttänyt.
KalPan hyökkäyksiinlähtö muistuttaa Mika Saarisen Tapparaa. Tarkoituksena tehdä mahdollisimman hidas ja ennalta-arvattava hyökkäyksen käynnistys, tavoitteena saada vastustajan karvaaja katkaisemaan hyökkäys jo omalla sinisellä. Sitten jos taktiikka epäonnistuukin ja päästään vastustajan alueelle, kiekon kanssa suositaan pitkiä kuljetuksia poikittain siniviivalla, jotta vastustaja pääsisi helppoon kiekonriistoon ja ylivoimahyökkäykseen.
Jotakin tartteis ehkä muuttaa.
Tunnelma ottelun loppuhetkillä ja summerin soitua oli jotenkin harvinaisen ahdistunut ja vihamielinen. Ympäri hallia kaikui tuskastuneita huutoja, sekä yleisö alkoi poistumaan jo n. 5 min ennen peliajan umpeutumista. Summerin soidessa paikalla oli enää alle 1500 henkilöä. Kättelyn jälkeen pelaajat tulivat kiittämään yleisöä jotenkin anelevan oloisina, itseäni ei tällä kertaa kiinnostanut tippaakaan taputtaa pelaajille. Enkä ymmärtänyt muutenkaan Mustan verkoston "pakollista" pelaajien kiittämistä.
Tämä vuodatus päättyy tähän - jatkuakseen taas seuraavilla kierroksilla.
