Hyvä hallinta ja rytmi Jukurien pelissä. Hyökkäysaikaa kertyi selvästi enemmän kuin viime otteluissa, joka on ehdottomasti hyvä merkki. Kulmapeliä maltettiin jauhaa hyviä pitkiä pätkiä eikä viskottu kiekkoa mihin sattuu (maalille tai sinne päin). Noiden pidempien kulmapelien myötä pelin hallinta oli edellisotteluita paremmin hallussa ja lisäksi pitkästä aikaa saatiin pari puhdasta "tuotettua" hyökkäyspään jäähyä vastustajalle, juurikin kärsivällisen HAHPin ansiosta. Oltiin pelillisesti parempi joukkue. Toisaalta ei maalipaikkojen suhde niin suuri ollut, ettäkö tästä olisi automaattisesti voitto ansaittu. Tehokkuus nyt vain on mitä on ja sen parantamisen lisäksi täytyy keskittyä pelin kehittämiseen edelleen.
Ylivoima ei toiminut edelleenkään.
Kokkonen kävi jäällä, homma suoritettu. Ei hänen sittenkään annettu "pelata", noiden parin vaihdon aikana huomasi että pelaajat oli käsketty varmistamaan isosti. Ainakin yksi päivänselvä rytmitystilanne (jossa olisi pitänyt palauttaa) jätettiin pelaamatta Mikolle ja roiskaistiin eteenpäin, sitten puolustusalueella Mikon ollessa ykkösenä (kiekollisen lähin mies) pelasi kakkonen yhdistettynä sekä omaa miestään että Kokkosen miestä. Näin oli myös tilanteessa josta Ässät teki 1-2 -maalin. Siinä Kokkonen pelasi omaa miestään ja Tallberg varmisti peilaamalla. Tämän vaikutuksesta Tallberg menetti oman miehensä joka pääsi vapaasti toimittamaan maalille (toki itse maalineduskamppailun hävisi kaksikko Kauppinen/Koivisto). Mutta mitäpä näitä jossittelemaan, ihan hieno asia että pääsi kokeilemaan, Hiitelän vitutuksesta huolimatta. Oli eka mut ei vika kerta.
Harmi kun ei vaan millään tule tulosta tekemisestä. Pelin ns. virtaus on erittäin turvallinen ja tasapainoinen koko ajan, mutta maalit pitäisi vain saada tehtyä. Toisaalta on lyhytnäköistä syyttää pelkkää tehokkuutta, tuossa tuli kuitenkin periaatteessa kolme halvahkoa maalia vastustajalle. Ensimmäinen edellä kuvattujen 1v1-häviöiden seurauksena, toinen suorasta hyökkäyksestä Karalahden kahdestakin eri virheestä samassa tilanteessa(+Rajun pienestä nukahtamisesta) ja kolmas Koivisto-Tallberg-kaksikon yliinnokkaasta hyökkäämisestä(no kolmannessa erässä oli toki pakko taas hyökätä lujaa) + tässäkin hieman helpon oloisesta kulmasta. Fakta on se, että Jukurien on oltava entistä tehokkaampi maalipaikoissa, mutta fakta on myös se, että virheitä pelin sisälläkin tulee edelleen liikaa. Ja onhan siinä pelin rakenteessakin edelleen ihan riittävästi perkaamista. YV on saatava kuntoon (tästä vielä jokunen sana Jukuripuolelle) ja esim. suorahyökkäyspelaaminen laadukkaammaksi. Ei Jukurit pääse juurikaan riistoihin ja laadukkaisiin vastahyökkäyksiin siniviivojen liepeiltä, josta niihin pitäisi päästä.
Ei paniikkia, mutta toisaalta ei näihin tappioihin tottuakaan saa. Eteenpäin menemisen varaa(ja vaatimusta) on reilusti, muuallakin kuin tehokkuudessa. Viikonloppuna sen on jo näyttävä pistesarakkeessakin.