Tiistai-ilta ja Sportilla vastassa vasta kolmannen kerran tällä kaudella HPK. Ensimmäisessä kohtaamisessa lokakuussa peli ratkesi Sporan Hanski Toivosen maalin siirtämiseen, josta alivoimalle ja Joonas Vihko teki katkeran 3-2 voitto-osuman 12 sekuntia ennen peliajan päättymistä. Vaasassa toinen kohtaaminen marraskuun lopussa päätttyi tehottoman Sportin ja Kerhon Saroksen loistopelin ansiosta 0-3 ensi kaudeksi meille huhutun Tuomas Vänttisen pistäessä kiekon tyhjiin ajassa 59:54.
Sportilla on kuusi kotipeliä ja alle kuukausi tätä kautta jäljellä! Nyt ollaan vedenjakajalla. Seitsemän tappiota peräkkäin (viimeinen voitto Ilveksestä 23.1.) alkaa hyydyttää kovintakin hardcorefania. Nyt on taisteltava joka s…anan kiekosta ja sekunnista. Voitto on pakko raapia tai loppupelit saadaan pelata puolityhjälle katsomolle. 13. sija ja TPS:n jättäminen taakse on meille voitto! Uudet osakkeenostajat voidaan unohtaa, jos tappio tulee. Vaikka tammikuun tasauspeli Tampereella hävittiin, niin se on nyt vain unohdettava ja vihdoin noustava, eikä jäädä itkemään menetettyä säälipleijaripaikkaa. Odotan totaalista tasonnostoa joka jampalta kapteeni Riskan johdolla (koskee myös Erikiä). Brennan ottaa isännän roolin omassa päässä, Bertrand ja Kiviranta tekevät yhden mieheen, Hanski pitää gamesavereillaan meidät mukana. Kokkala syöttelee maagisesti ja kaiken kukkuraksi Tarkkanen yllättää siniviivalta (no, ehkä tämä on jo liikaa). Ei tää niin vaikeeta oo.
Valko-oransseista en jaksa tekstiä laittaa. Vain oma peli merkitsee… Jatkakaa...
Sportilla on kuusi kotipeliä ja alle kuukausi tätä kautta jäljellä! Nyt ollaan vedenjakajalla. Seitsemän tappiota peräkkäin (viimeinen voitto Ilveksestä 23.1.) alkaa hyydyttää kovintakin hardcorefania. Nyt on taisteltava joka s…anan kiekosta ja sekunnista. Voitto on pakko raapia tai loppupelit saadaan pelata puolityhjälle katsomolle. 13. sija ja TPS:n jättäminen taakse on meille voitto! Uudet osakkeenostajat voidaan unohtaa, jos tappio tulee. Vaikka tammikuun tasauspeli Tampereella hävittiin, niin se on nyt vain unohdettava ja vihdoin noustava, eikä jäädä itkemään menetettyä säälipleijaripaikkaa. Odotan totaalista tasonnostoa joka jampalta kapteeni Riskan johdolla (koskee myös Erikiä). Brennan ottaa isännän roolin omassa päässä, Bertrand ja Kiviranta tekevät yhden mieheen, Hanski pitää gamesavereillaan meidät mukana. Kokkala syöttelee maagisesti ja kaiken kukkuraksi Tarkkanen yllättää siniviivalta (no, ehkä tämä on jo liikaa). Ei tää niin vaikeeta oo.
Valko-oransseista en jaksa tekstiä laittaa. Vain oma peli merkitsee… Jatkakaa...