No jopa oli matsi! Vetää hyvin vertoja syksyiselle HIFK-kohtaamiselle. Alku oli shokeeraava: 0.15 kulunut ja siellä lepää. Kauan ei tarvinnut seurailla kiekon liikettä jatkossakaan, kun se oli jo toistamiseen Ortion takana. Tämä uumoili taas statistiikkaa, missä 10 menee rikki. Maalivahdin vaihto oli varsin luonteva ratkaisu – tänään ei vain ollut Ortion päivä, joskin taisivat kentällä olijat sittenkin sortua niihin oppikirjavirheisiin ja mahdollistivat päälle käyneelle vierasjoukkueelle hyvät tilaisuudet tehdä häkki ja nämähän eivät moista jätä käyttämättä.
Sitten tapahtui jotain. TPS:kin sai jotain paikkoja luotua, mutta Hovinen oli mies paikallaan – aina siellä mistä on musta ympyrä tulossa.
Toiseen erään lähdettiin jo aivan erilaisin kuvioin. Mitä ihmettä oli tapahtunut ? Pelicans tuntui olevan välillä jokseenkin hukassa oman pelinsä kanssa ja lopulta se antoi aihetta kotiyleisön riemulle, kavennus 1-2:een. Sama ruletti jatkui oikeastaan läpi erän ja puolessa välissä päästiin peliin taas mukaan tasoituksen muodossa.
Kolmas erä oli jo taas tasaisempi, missä molemmilla oli paikkansa. Pelicansin syöttöpeli näytti jotenkin varmalta: aina tuntui mies olevan hyvällä paikalla – vaikka se ei nyt tuloksiin johtanutkaan. Ylivoimalle pääsy erän lopulla oli oikea etsikkoaika: nyt tai ei koskaan ja sinnehän se meni. Makkara-areenan yleisön riemulla ei ollut rajaa. Pelissä oli kuitenkin nähtävissä selvä muutos. Tämän vaiheen kestämistä sai epäillä loppuun asti. 4:ssä minuutissa ehtisi värkätä vaikka mitä. Pelicans oli kuvioissa heti mukana ja käymässä päälle, vaan nyt ei onnistunut vaikka maalivahtikin jätti paikkansa ja pisteet jäivät kotiin.
Hieno ja jännä peli, paljon katsojia, tunnelmaa, musiikkia ja nakkeja. Tappiosta rinnalle ja ohi. Ei monesti ole nähty moista. Fani kiittää joukkuetta hienosta esityksestä.