Pelistä kotiuduttu.
Ensimmäisessä erässä Ilvekselle tarjottiin tilaisuutta ottaa ottelu haltuun, kun Laamanen ja Virta söhelsivät Kerholle kolme jäähyä. Ihan hyvin Ilveksen ylivoima toimi siinä mielessä, että jengi sai muutamia hyviä ratkaisupaikkoja luotua ja paine pysyi lähes koko ensimmäisen erän ajan HPK:n päädyssä. Itse asiassa välillä tuntui siltä, että Ilves vei peliä miten tahtoi kerholaisten hätäiltyä epäonnistuneita purkuja ränniin. Edes Karevaaran maali - mistä en näin kuriositeettina muista mitään - ei laskenut omia fiiliksiä pelin suhteen.
Toiseen erään roolit sitten vaihtuivat aivan tyystin: tupsukorvat jäivät lapasen rooliin eikä Kerhon tarvinnut juuri edes ponnistella hallitakseen peliä. HPK sai pari nopeaa maalia erän alkuun, kun Sailio sai vapaasti tehdä häkin tamperelaisten pakkien katsellessa jähmettyneinä vieressä ja myöhemmin Karevaara iski vielä toistamiseen.
Ilvesläisillä alkoi kiekko polttaa lavassa ja jätkät hermoili joka tilanteessa turhaan. Ketjukaveria ei löydetty sitten millään, kiekkoa roiskittiin mihin sattuu, pakit neppaili viivalla aivan miten sattui eikä koko jengillä tuntunut olevan enää minkäänlaista voiton- tai taistelutahtoa jäljellä. Lopulta kiekkoa tyydyttiin iskemään pitkiksi Kerhon päätyyn ja niin uskomatonta kuin se onkin, välillä edes pitkän vetämisessä ei onnistuttu. Lopulta Sailio rankaisi erän lopussa vielä uudestaan näitä flegmaattisia ipalaisia ja mursi Ilveksen selkärangan aivan palasiksi. Toinen erä oli Ilvekseltä kerta kaikkiaan katastrofi.
Kolmanteen erään ei mikään muuttunut, Ilves oli neuvoton ja HPK pelasi viisaasti. Harri Tikkasen ottaman estämisjäähyn aikana tupsukorvat saivat hyvän yv-myllyn käyntiin ja loi useita hyviä maalintekopaikkoja lyhyen ajan sisään. Sellaisia, joista olisi ehdottomasti pitänyt osua. Tämäkin periodi päättyi lopulta siihen, että Sami Torkki ryntäili itsensä jäähylle ja viimeinenkin toivonripe kuihtui kasaan. Pari minuuttia myöhemmin Toivonen oli kaivanut kiekon selkänsä takaa kahdesti, kun Kerho karkasi jo 0-6 -johtoon. Se riitti mulle.
Ilvekseltä on vaikea löytää onnistujia. Kauvosaaren kentällinen (Järvinen - Kauvo - Anttila) tuntui koko peliä ajatellen olleen ainoa ketju, joka sai edes vähän tilanteita luotua tasaviisikoin. Sekin johtui pääosin Anttilan esityksistä. Mies pääsi useasti tekopaikkaan, mutta kerta toisensa jälkeen tuhlasi tilaisuutensa esimerkiksi tykittämällä päin Lassilaa. Ilveksen fyysinen pelityyli loisti poissaolollaan. Seikola teki vaihdosta toiseen karseita mokia ja pyyhki useampaan otteeseen kiekosta pölyjä omassa päässä, luoden harmittomasta tilanteesta Kerhon vaarallisen myllytyksen. Koko pakkiosasto ylipäätään oli aivan kujalla varsinkin toisessa erässä. Harhasyöttöjä, hätäilyä, turhia kikkailuja, merkkausvirheitä... Huh huh. Edes Lehtivuori ei pelannut omalla tasollaan, vaikka kolmannessa erässä pääsikin hyviin tekopaikkoihin ylivoimalla.
HPK:lta ei jäänyt juuri ketään ylitse muiden mieleen - joukkue pelasi viisaasti ottamatta turhia riskejä ja paikan tullen iski ne tarvittavat maalit häkkiin. No, Lassila peittosi tänään Toivosen aivan 100-0 ja esitteli tyhmänrohkeita mailatemppujakin tylsistyessään. Kariya oli juonikas. Sailio ja Karevaara ansaitsevat toki myös hatunnoston maaleistaan. Ja Tuulola oli alussa aika hukassa, mutta paransi pelin edetessä.
All in all: Ilveksen peli sekosi ensimmäisen erän jälkeen täysin ja sen jälkeen ei löydetty taistelutahtoa saati ratkaisua Kerhon dominoinnin murtamiseen. Liekö syynä sitten turhautuminen siitä, että hyvä ensimmäinen erä ei tuottanut maaleja, en tiedä. Toisaalta positiivista, että turhautumista ei näytetty ottamalla typeriä jäähyjä, mutta toisaalta toivoi että pelaajat reagoisivat tappioasemaan edes jotenkin. Nyt koko Ilves-lauma vaikutti vain joukolta alistuneita neppailijoita.
Onnittelut HPK:lle pisteistä.
