Harvoin tulee otteluketjuihin kirjoiteltua mutta raapustetaan nyt jotain pointteja.
SaiPan peli on tällä hetkellä hyvin kasassa. Kummassakaan päässä ei ole mitään hätää, sillä maalipaikkojakin luodaan kohtuullisesti. Niin kauan kuin voittoja tulee tasaiseen tahtiin, ei kannata edes miettiä hyökkääjien tehottomuutta.
Viisikkopuolustamista tarvitsee taas ihailla. Jos jotain niin tämän Mälkiä osaa pistää kuntoon. Olisi luullut, että viime kauden jälkeen joukkueen puolustuspeli hajoaa käsiin mutta kymmenessä kierroksessa se on kursittu loistavasti kasaan. Tällä materiaalilla pelin taso voi välillä heilahdella mutta peruspelaaminen on kohdallaan.
Harri Tikkanen on loistava. Pariin otteeseen tuli huomioitua, kuinka hyvin Hapa pistää kiekon viivalta maalille, eikä veto jää ensimmäiseen karvaajaan. Mieluummin kiekko vaikka vähän maalin ohi ohjattavaksi, kuin ylimmän vihulaisen jalkoihin.
Jaska Vilen pelasi hyvät vaihdot, vaikkei peliaikaa paljoa kertynytkään. Ihmetytti vähän vähäiset minuutit.
Zepp on löytänyt tasonsa ja tämä pienentää Strömbergin peliaikaa radikaalisti. Ei käy kateeksi.
Petrén jäähyherkkyys pysyy vakiona, eikä muutenkaan ollut kovin kummonen suoritus tänään. Taso heittelee.
Ryhänen on jotenkin jäässä. Ei liiku luistin eikä käy kädet, ei ainakaan tässä ottelussa.
Blues oli ihmeen vaisu. Joukkueesta ei oikein löytynyt mitään särmää, mitä nyt Rajamäki survoi itseään maalivahdin päälle vähän väliä. Kariya on loistava pörrääjä. Voi vain olla vaikeuksissa pudotuspelien fyysisemmässä väännössä, olettaen, että Blues pudotuspeleissä pelaa.
Viitaluoma.. Ei ollut tällä kertaa viime kauden Vilistä juuri mitään näkyvissä. Kertaalleen pääsi sihtaamaan läheltä mutta rannekuti viuhui yli maalin.
Samuli Suhonen kunnostautui pitkien kiekkojen erikoismiehenä.
Ainiin, Tomas Sinisalo ei saanut peliaikaa, vaikka on tehnyt maalin tällä kaudella. Eiköhän ole aika vaihtaa seuraa, vai mitä Tomas?
Tämä peli olisi vituttanut hävitä, sillä niin paljon SaiPa oli tällä kertaa parempi. Lopun jäähyily vain meinasin kostautua karvaasti. Levokari kävi leipomassa Rajamäen tai jonkun muun naamaa, kun Rajamäki teloi jäähyn arvoisesti keltapaitaa hyökkäyspäädyssä. Olisi kannattanut tällä kertaa seurata sivusta.
Tuon jäähyn ansiosta pelattiin tasavoimin pari minuuttia, vaikka ylivoima oli jo tulossa. Blues sai pyörityksen aikaiseksi ja lopulta juuri joukkueiden täyttyessä Petré koukki itselleen jäähyn, joka johti Bluesin toiseen maaliin. Meinasi tulla kallis naamahieronta. Onneksi Blues hölmöili väärän vaihdon ottelun tärkeimmällä hetkellä.
Luottavaisin mielin kohti HIFK -ottelua. Jos taso säilyy, ei meillä ole mitään hätää.
PS. Kossun seuraava piste on miehen liigauran sadas piste.