Saako Kipper Vezinan riippuu pitkälti kuinka pitkälle Calgary etenee. SC finaaliin ja mies on takuulla Vezina.
Jokainen on varmasti nähnyt mitä Kipper on ollut Calgarylle ja mistä tilanteesta hän sinne tuli. Eikö paras maalivahti ole juui sellainen, joka nostaa joukkueen ensimmäistä kertaa playoffeihin 8 vuoteen ja ensimmäistä kertaa playoffien toiselle kierrokselle sitten mestaruuskauden 89?
Kipper tuli kolmosmaalivahdin asemasta, itseluottamus piestynä alas ja nosti itse Calgaryn joukkueen itseluottamuksen taivaisiin sekä oli se messias joka herätti myös Calgaryn kiekkokaupungin taas eloon pitkästä aikaa.
Mies torjuu peleissä liigan eniten critical-saveja ja avaa peliä hyvin. Katsokaa jatkoaika voittojen määrää. Miksi se, ettei Kipperiä aikaisemmin "löydetty" Calgaryn luukulle olisi etse "parhaan maalivahdin" tittelin saamiselle, jos mies sitä lähes täysin kiistatta on? Mies takuulla olisi pelannut, ilman loukkaantumistaan tai jos mies olisi kaupattu aiemmin Calgaryyn, koko kauden ykkösenä.
Kyse Vezinassa on siis parhaasta maalivahdista ja Brodeur eikä Luongo todellakaan ole sellaisia Kipperiin verrattuna. Luongo ei nostanut Floridaa pudotuspeleihin vaikkakin joutui kyllä kiekkosateeseen illasta toiseen, mutta kyllä useat maalivahdit viihtyvät kiekkosateessa paremmin kuin kylmillään. Enkä tarkoita vähätellä sen enempää Luongoa. Brodeur ei todellakaan pelannut parasta kauttaan eikä auttanut joukkuettaa kriittisillä hetkillä. Näistä kolmesta itse aloittaisin joukkueen rakentamisen Kiprusoffilla.
Kliseisesti sanottuna; maalivahti on jääkiekon yksilöurheilija. Paras on sellainen "yksilöurheilija", joka antaa joukkueelle anteeksi virheitä perustöidensä ohella. Sellainen, joka kasvattaa omien itseluottamusta eleillään, torjunnoillaan ja varmuudellaan sekä nakertaa vastustajalta itseluottamusta samalla. Psykologia on tärkeä osa maalivahtipeliä. Kipper osaa tämän. Mies on todella taitava näyttelijä ja psykologisten aseiden käyttäjä. Mies poimii vähätellen, itse liikkumatta lähes senttiäkään, kiekon kuin sanoen "olipa lussu veto". Näin juuri esimerkiksi vaikkapa viimeisessä Detroit ottelussa Hatcherin vedon siniseltä. Kipper täysin liikkumatta piti räpsää paikoillaan ja "antoi" kiekon mennä sinne ja jäi paikoilleen kuin vähättelemään vetoa.
Samoin Kipper nostaa maskin ylös hyvin usein katkoilla ja paljastaa "viilipytty"-kasvonsa näyttääkseen kenttäpelaajille, että "eipä tunnu missään" ja, että hän saa kasvot vastustajan silmissä eikä piiloudu maskin taakse. Kaiken tämän eleettömyyden lisäksi mies kieputtaa mailalla kiekkoja ja avaa niin varmistelematta, että välillä pelottaa ja sydämestä ottaa, mutta tämäkin kertoo itseluottamuksesta omille ja vastustajille. "Vahvin koira paljastaa kaulansa vihollisille."
Joku voisi sanoa, että täysin nippeli-juttuja, mutta asioihin vuosia perehtyneenä voin kertoa, että näillä on valtava merkitys omalle joukkueelle sekä vastustajalle. Maalivahti on siis myös "taistelu-psykologi" - moraalin kohottaja ja vastustajan moraalin syöjä. Tämä rooli on harvoin mediassa esillä, jos koskaan.
P-Amerikassa tämä asia on erittäin tärkeä. Kansalle, jossa lippu on pyhin reliikki ja tyhjiin peippailemalla tehty maali on häväistys. P-Amerikassa symbolit, moraali ja psykologia ovat äärimmäisen tärkeitä. Eikä minkään muun maan sarjoissa käytetä verbaliikkaa ja elekieltä niin paljon aseena kuin P-Amerikassa.
Mutta ovat nämä maalivahtien eleet myös euroopassa tärkeitä ja toiset maalivahdit osaavatkin niitä käyttää - joko tietoisesti tai luonnollisesti. Onnistumisethan tietenkin eniten moraalia kohottavat - maalivahdin omaa sekä koko joukkueen.
Kokonais pakettina, voittajana, kriittisten pelastusten tekijänä, psykologian mestarina, tilastojen valossa - Kiprusoff on ehdoton ykkösvaihtoehto parhaaksi maalivahdiksi, jota mies allekirjoittaneen mielestä täysin kiistatta on.