Varsin hyvä jakso. Välillä pitää ottaa vauhtia alas, jotta toiminnassa olisi sitten taas mieltä. Varsin mielenkiintoinen pointti vilahti myös jaksossa, kun Eastman totesi Morganilla olleen PTSDn. Ihan hyvä muistuttaa, että periaatteessa suurin osa ihmisistä on vielä sekaisin kuin Haminan kaupunki. Se antaa uskottavuutta Wolveseille ja kaikelle muullekin ehdottomuudelle. Toki todellisuudessa ihmiskunta olisi hyvin pian sukupuutossa, elleivät ymmärtäisi Eastmanin ja Morganin tavoin, että se vähäinen geeniperimä, mikä ihmisillä on jäljellä on äärimmäisen arvokasta. Eli jos ihmislaji aikoisi tuossa apokalyptisessa maailmassa pärjätä, niin keskinäisen taistelun pitäisi aika pian loppua. Tietenkään tuolla ei ole juuri aikaa tälläisia kokonaiskuvia pohtia, kun vaaroja on vasemmalla ja oikealla.
Lisäksi näin aikidon harrastajana lämmitti nähdä jaksossa vilahtavan o'Sensei Ueshiban kirjallisuutta ja jo-tekniikkaa, vaikka kumpikaan sankareista eivät vielä kummoisia taitureita olleetkaan. Silti Morgan menee ehkä liian pitkälle toivoessaan voivansa pelastaa tuon susi-ukon. Hän tuntuu tosiaan olevan ääri-ihminen. Välillä oli tappamassa kaikkia, nyt taas pelastamassa. Mutta epäilemättä hänen kaltaistensa panos voisi oikeassa tilanteessa olla jopa lajin säilymisen kannalta merkityksellinen.
Katselin tuossa Pyhäinpäivän kunniaksi Elävien kuolleiden yötä, eli alkuperäistä zombie elokuvaa vuodelta 1968 (vai 67?). Ja täytyy muuten sanoa, että TWD on sen alkuperäisidealle varsin uskollinen. Koskaan ei saada selville, mikä aiheutti elävät kuolleet, eikä asiaan löydy pelastusta. Ja toisaalta kukaan ei ole turvassa, vaan niin suurta hahmoa ei ole, etteikö hänet kuolo voisi korjata. Eli tarinallisesti TWDkään ei välttämättä koskaan kovin kauas etene. Kunhan nyt kuvataan selviytymistä. Näin siis mikäli sarja ei poikkea tuosta tähän asti varsin hyvin noudatellusta alkuperäisestä ideasta.