Mainos

The Ramones

  • 16 121
  • 62

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Ensimmäinen levyhän pistettiin purkkiin Radio City Music Hall:n studiossa noin kahdessa viikossa ja itseasiassa samaan tahtiin taidettiin tämän jälkeen melkein kaikki levyt tehdä pl. End Of The Century. Ensimmäisen levyn soundit ovat aikamoisen huonot, johtuen mm. siitä ettei Johnny suostunut tuplaamaan kitaroita ja kyllähän Tommyn työskentelyssäkin on aika paljon toivomisen varaa. Toisaalta levy kuulostaa sympaattisen kömpelöltä ja siitä aistii aidosti sen, kun Johnny ja DeeDee menivät NYC:n metrossa treeneihin kitarat muovipusseissa. Eli se tietty kotikutoisuus on mukavasti tallella, seuraavilla levyillä äänimaailma ja soitto oli sitten jo huomattavasti tiukempaa.

Oikeastaan koko pointti oli siinä, että oletteko sattuneet kuulemaan ensimmäisen levyn demoja (1975)? Ne ovat monilta osin huomattavasti paljon paremmin toteutettuja kuin julkaistu levy. Oma suosikkini on Judy Is a Punk demo:

Judy is a Punk (demo 1975)

Linkki vie youtubeen
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
30.6 Marky Ramone ft. Andrew W.K.

Noniin nyt on ensimmäistä kertaa tullut nähtyä ehta Ramone lauteilla. Eilen siis Marky Ramonen heitti keikan Helsingin Circuksessa. Paikalla oli todella vähän väkeä, ehkä 200+. Taisi käydä kun Speedylle ja Sakulle Kummelissa, eli oli "Iron Maiden Tampetalossa jne" - eli oli Helsinki jo aivan täynnä musiikkitapahtumaan koko viikonlopun ja vielä sunnuntai keikkapäivänä. Mutta ei se haitannut menoa, paikalla ollut yleisö oli hyvin menossa mukana. Viimeksi kun oli Ciruksessa, niin W.A.S.P. veti rutiinit showlla paikan täyteen - Marky olisi tuolla menossa ansainnut myös kyllä täyden tuvan. Mutta tuolla mentiin.

Keikka menee nimittäin ihan ylävitoseen kaikista keikoista mitä olen koskaan nähnyt ja kun siihen lisää vielä erittäin huokean hintalapun (17€), niin hinta vs. laatu oli huikean hyvin kohdillaan.

Setti oli kohdillaan ja noudatti uskollisesti Ramonesin tyyliä, eli n. 30 biisiä ilman välispiikkejä tai taukoja. Itse mastro oli todella hyvässä vireessä, ~56 vuotias kaveri piti kiitettävää tempoa yllä, joskin onneksi Ramonesin viimeisten vuosien jo yli menneestä tahdista oltiin hieman säädetty alaspäin. Lisäksi kun on Ramonesin live/levyt kolunnut läpi, niin ilolla huomasi muutamia muutoksia filleissä yms. Kokonaisuudessaan Marky veti siis todella hyvin.

Samoin veti muukin bändi, oikeanlaista rutiinia - joka lienee kuuluu myös asiaan kun haluaa tehdä kunniaa alkuperäiselle. Kitaran varresta löytyi DeeDeen klooni ja basisitikin hoiti hommansa hyvin. Erityistä kiitosta pitää antaa lainassa olevalla nokkamiehelle Andrew W.K:lle, joka ensinnäkin lauloi biisit hyvin ja oli myös oiva lavapersoona. En ole Markya nähnyt hänen vakiokokoonpanon laulajan kanssa, mutta Youtubesta seurattuna ko. nokkamies on vaikuttanut aika muoviselta ja pliisulta. Andrew ei sitä ollut alkuunkaan ja kaveri oli todella viihdyttävä, kuten hänen soolotuotannostakin voi päätellä niin pääteemana oli bileiden pystyttäminen ja hauskan pitäminen.

Ja hauskaa kyllä olikin, oli upeaa kuulla omia suosikkeja livenä. Kyllähän siinä suupielet kääntyy aina ylöspäin, kun kuulee esim. Beat on the Bratin tai Havana Affairin. Muutenkin setissä oli likimain ne biisit mitä odottikin, setti oli vähän lyhyempi kuin mitä ovat muuten soittaneet (yleisömäärän vuoksi vai?), eli pois tippuivat ainakin Bonzo Goes to Bitzburg ja I don't wanna go down to the basement. Kuitenkin kaikkiaan erinomainen keikka.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Kuuntelin tuossa It's Aliven ja sen jälkeenhän oli aivan pakko luukuttaa Ramonesia tuutin täydeltä enemmänkin. Minulle yksi ehdottomasti tärkeimmistä bändeistä koskaan, digannut olen jo teinistä lähtien kun Tom Waits-cover I Don't Want To Grow Up pärähti kirjastosta lainatulta Adios Amigos-levyltä soimaan. Ramonesissa on sekin hienoa, että heiltä löytyy läjäpäin ässäbiisejä myös tuon 70-luvun kultakauden jälkeen. We Want The Airwaves, Somebody Put Something In My Drink, Poison Heart, She Talks To Rainbows... ai että mitä helmiä.

Gabba Gabba Hey!
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tommy oli viimeinen orginaali, kevyet mullat.

3/4 on kuollut suhteellisen alhaisessa iässä syöpään, aika omituinen juttu.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Harmittava ja yllättävä uutinen, en ollut huomannut että Marky Ramone oli tästä joku aika sitten kertoillut. Marky on kyllä ihmeellinen kaveri, jokaisen Ramonen terveydentilasta kertonut julki enemmän kuin mitä "veljet" ovat itse halunneet. Mutta kaveri ilmeisesti pitää huomiosta jota näillä paljastuksilla saa, mutta erinomainen Ramones lähettiläs kuitenkin ja vetää hyvin livenä.

Mutta takaisin aiheeseen: ei muuta kuin suuri kiitos Tommyn suuntaan kaikesta mitä hän teki Ramonesin eteen ja sehän oli paljon se. Tommy usutti kaveri ylipäätään perustamaan bändin ja hänellä oli suuri rooli suunnan asettamisessa sekä ensimmäisten levyjen äänittämisessä. Tommy ei ollut koskaan aiemmin soittanut rumpuja, mutta eksyi lopulta mangerin paikalta rumpaliksi ja hyvä niin - Ramones ei ollut minkään koulutettujen muusikoiden paikka, esim Blondien rumpali Clem Burke ei pysynyt bändin vauhdissa (kirjaimellisesti) ja lensi ulos jo kahden keikan jälkeen.

Tuottajana Tommy hoiti Ramonesille vain täysosumia ja pitkän suvannon jälkeen bändi palasi vireeseen Too Tough To Die levyn myötä kun Tommy palasi tuottajan paikalle. Harmittavasti tämän jälkeen Tommy ei tuottanut Ramones levyjä. Tommy kirjoitti Blitzkrieg Bopin (joskin DeeDee muutti hieman sanoja, alkuperäinen versio oli nimeltään Animal Hop).

Lyhyesti sanottuna, monella tapaa Tommy oli aivot Ramonesin takana ja ilman häntä tämä mielestäni yksi maailman hienoimpia bändejä olisi jäänyt todennäköisesti perustamatta. Bändi on edelleen kroonisen aliarvostettu, mutta kuten Tommykin totesi, niin arvostus on tuntunut kasvavan jatkuvasti (RnR Hall Of Fame nimitys ja elämäntyö Grammy) ja bändi takoo rahaakin enemmän kuin koskaan aktiiviaikanaan.

Eli suuri kiitos ja kumarrus Tommyn suuntaan. Pitääkin laittaa It's Alive soimaan.
 

winston

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Billboard: Scorsese suunnittelee elokuvaa Ramones-yhtyeestä - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

Arvovaltaiselta taholta siis on Ramones-leffa suunnitteilla. Scorsesen elokuvissa on muitten ansioittensa lisäksi yleensä ollut myös hyvä soundtrack, joten toivottavasti tämä projekti toteutuu. Roolitus tosin saattaa olla hieman haasteellinen tehtävä, ja alkuvaiheissaanhan tämä projekti vielä on.

Jorma Konkola sopisi Joeyn rooliin ;)

Hieno bändi, tarina on hyvä, ohjaaja loistava ja musa timanttia. Tuskin menisi vituiksi.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Minäkin kannatan ehdottomasti Joeyn rooliin Jorma Konkolaa. Jormaa osuvampaa Joeya ei tältä planeetalta löydy. Tosin Jorma on nykyään rapiat 5-kymppinen diplomi-insinööri, mutta tällaisten pikkuasioiden edessä suuret elokuvaohjaajat eivät peljästy. Mitä tuo nyt on sen rinnalla, että Edvin Laine ripotteli Tuntemattoman keskeisiin rooleihin kaiken sortin ikämiehiä näyttelemään parikymppisiä poikia.

Hienoa olisi jos tällainen elokuva näkisi päivänvalon.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Olisi kyllä upea projekti ja toisi taas hieman lisää kaivattua arvostusta tälle hienolle bändille.

Selvä roolitus:
Joey: Will Ferrell
DeeDee: Charlie Sheen
Johnny: Owen Wilson
Tommy: John C Reiley
Marky: Sylvester Stallone
CJ: Jesse Eisenberg
Monte Melnick: Dan Akroyd
Arturo Vega: Nicholas Cage (Johnny Ramonen paras frendi pitää jotenkin raijata mukaan)
Richie Ramone: cameo
Elvis Ramone: cameo

Viihdyttävää ja meikkaajalla riittäisi duunia tuon porukan kanssa.

Vielä hienompi uutinen on se, että Ramones "suvut" ovat haudanneet eripurat ja tekevät nyt Ramonesin eteen hommia yhdessä. Eli esim. Johnnylle ei enää järjestetä vuosittaisita omaa muistotilaisuutta vaan tilalle tulee Ramonesfest tms vuosittain, samoin luvassa on uutta dokkaria, remasteroituja levyjä (ensimmäinen sen tosiaankin tarvii ainakin) ja livekeikkoja uudelleen julkaistuna (esim. viimeistä keikkaa on nyt lupailtu viimein kokonaisena versiona).
 

Dank Sinatra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Devils
Vielä hienompi uutinen on se, että Ramones "suvut" ovat haudanneet eripurat ja tekevät nyt Ramonesin eteen hommia yhdessä. Eli esim. Johnnylle ei enää järjestetä vuosittaisita omaa muistotilaisuutta vaan tilalle tulee Ramonesfest tms vuosittain, samoin luvassa on uutta dokkaria, remasteroituja levyjä (ensimmäinen sen tosiaankin tarvii ainakin) ja livekeikkoja uudelleen julkaistuna (esim. viimeistä keikkaa on nyt lupailtu viimein kokonaisena versiona).
Kaikki Siren levythän julkaistiin 2000-luvun alkupuolella remasteroituna runsaitten bonusten kera. Meinaatko viimeisestä keikasta kokonaista videota? Audionahan levy on julkaistu kokonaisena, mutta videona ei ole tullut keikasta ulos kuin n. puolet.

It's Alive 2-tyyppinen DVD olisi mainio, sillä ensimmäinen ainakin oli todella viihdyttävä ja sisälsi paljon ennennäkemätöntä ja -kuulematonta livemateriaalia, vaikka Ramonesin keikkoja audiona ja videona n. 500kpl omistankin. Uskon, että arkistojen kätköissä paljon lisääkin materiaalia olisi, mm. tuo 1982 festarikeikka kokonaisena.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Tänä vuonna tuli muuten 20v siitä kun Joey menehtyi. Respect Joeyn suuntaan.

Ramones palaa aina tasaisesti levylautaselle ja syystä, mitä enemmän miettii ja kuulee niin sitä enemmän itse arvostaa. Uniikki yhtye.

Ketju ollut pitkään telakalla, sillä välin Richie, Marky ja CJ ovat jatkaneet koronaan asti kiertelyä. Richien tuoreimmalla oli pari hyvää uutta originellia kuten I Fix This





Leffasta on jo moneen kertaan ollut isosti puhetta, mutta mitään ei näytä tapahtuvan - sen mahdollistamiseksi Joeyn ja Johnnyn perikunnat jopa aloittivat yhteistyön. Jos joku bändi niin tässä olisi leffan paikkaa.

Everytime I eat Vegetables It makes me think of you!

Edit: Leffapuolella onkin eloa, mutta ei ihan sitä mitä toivoi - I slept with Joey Ramone kirjasta tulee leffa Netflixiin, Joeyn roolin sai joku SNL tyyppi. Kuvaukset juuri lähdössä liikkeelle
 
Viimeksi muokattu:

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Ensi kuussa olisi Dee Dee:llä tullut täyteen 70 vuotta, Joeyllä se olisi tullut viime toukokuussa. Perhana sentään kun jätkät lähti aivan liian aikaisin, mutta laitetaan Dee Deen kunniaksi muutamat pätkät esiin.

Kuuluisalta RAP (Dee Dee King nimellä) albumilta itseasiassa erinomainen Poor Little Rich Girl:





Dee Dee Brain Drain kiertueella Euroopassa ostamassa Rolexia





Warthog (Johnny Ramonen #1 suosikki Ramones biisi muuten) livenä Too Tough To Dien julkaisun ajalta





Wart Hog (Dee Dee Ramone/Johnny Ramone)

I take some dope, I feel so sick
It's a sick world, sick, sick, sick
Drugs and bitches and junkies and fags
Artificial phonies, I hate it, hate it

Death, death, death it's the price I'll pay
It's a sick world, what can I say?
No such thing as an even break
It's steal and cheat, take, take, take, take

Wart, wart hog

I wanna puke, I can't sit still
Just took some drugs and I feel ill
It's a sick world, sick, sick, sick
It's a hopeless life, I hate it, hate it

It's a joke, it's a lie, it's a rip-off bet
It's an outlaw life, we're a renegade band
Doomsday visions of commies and queers
Artificial phonies, I hate it, hate it

——

Ja valitettavasti tuli se yksi shot dopea liikaa vuonna 2002. Tattis Dee Deelle kaikesta, mitä pidempään menee sitä tärkeämmäksi ko bändi on itselle tullut. Hyvin veti tyypiksi, joka kantoi bassoa muovikassissa ja jolle selvisi noin kahdeksan Ramones vuoden jälkeen mitä kertosäe tarkoittaa - parhaimmillaan kirjoitti kymmeniä lauluja päivässä ja joukossa valtavasti kultaa.
 
Viimeksi muokattu:

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
Vaikka kaikki Ramonet olivat itselleni suosikkeja, niin jotenkin vain Dee Dee on silti se ykkönen... Dee Deen ja Sidin ero oli siinä, että Dee Dee narkkaamisestaan huolimatta oli aidosti lahjakas ja luova, todellinen voima koko bändissä.

Tietysti jo pelkästään Joeyn tarina hyljeksitystä ulkopuolisesta liikkeen keulakuvaksi on myöskin aikamoinen, mutta kyllähän mies varsinkin Ramonesin aikaisempina vuosina sävelsi valtavan määrän laatukappaleita.

Ja nyt, 6.elokuuta, tulee täyteen 25 vuotta Ramonesin viimeisestä keikasta. Elossa ei sitten muita Ramoneja ole kuin Marky, CJ sekä Richie (ellei nyt välttämättä halua Clem "Elvis Ramone'' Burkea laskea mukaan).

















(Noh, Dee Dee oli Dee Dee...this is the way I am)






Omituinen valinta viiimeisen keikan viimeiseksi kappaleeksi. Omasta takaakin olisi löytynyt.

En keksi tähän loppuun mitään ihmeitä. Ramones on, ja tulee aina olemaan itselleni se ykkösbändi. Joku selittämätön vetovoima siinä on.
 
Viimeksi muokattu:

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
@D.Santon Erinomainen viesti! Samaa mieltä, bändi ei ollut kaunein tai taitavin, mutta joku outo juttu siinä on minkä vuoksi se kärkeen vaan nousee. Omaan makuun huikean hyviä biisejä on valtavasti. Kuten itse Lemmy sanoi ” Everything you need to know about rock n Roll is in those songs”

Viimeinen keikka on timanttinen, varsinkin Blitzkrieg Bop. Ei uskoisi että on 22v ja 2300 keikkaa vyöllä tuossa
 
Viimeksi muokattu:

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
Melkoisella draivilla tosiaan biisit kulkivat loppuun asti, ottaen huomioon että Johnny oli himppua vaille 48- vuotias, ja Joey sairasti jo syöpää tuossa vaiheessa. Lisäksi takana oli tosiaan se 22 vuotta liki tauotonta kiertämistä.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Lisäksi takana oli tosiaan se 22 vuotta liki tauotonta kiertämistä.

Ja vissiin yhtä monta vuotta melko tauotonta riitelemistä. Ramones on siitä(kin) erikoinen bändi, että vaikka henkilösuhteet oli mitä oli, niin sama lava jaettiin. Jotenkin bändijuttuihin kuuluu se romanttinen ajatus siitä, kuinka bändin tyypit on kavereita keskenään ja muodostavat oman jenginsä. Ramot toimi vähän toisin. No, onhan niitä muitakin bändejä, joissa ollaan "vaan töissä".
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Välit oli tosiaan varmaan yhdet musiikkihistorian huonoimmat peilaten siihen, että jatkoivat yhteistyötä. Puhevälejä ei juuri ollut viimeiseen 15 vuoteen, joka on kyllä aikamoista.

Monte Melnick joka oli heidän kiertuemanageri sanoi, että molemmat hyväksyivät tilanteen sitä kautta, että he tarvivat toisiaan pitääkseen jotain heitä isompaa hengissä, lisäksi tiedostaen ettei he pystyisi tekemään mitään yhtä merkittävää erikseen.

Lisäksi Johnny piti taloudesta huolta ja Joey hyötyi siitä. Pääkaksikko oli tuolloin suosiolla erittäin hyvissä taloudellisissa asemissa bändin lopettaessa. Muut jäsenet silti tosin Joeylle vetivät herneet kun hän ei suostunut vielä yhteen etelä-Amerikan turneenseen 1996, josta oli luvattu 1M$ bändille (ilmeisesti kyse vain yhdestä keikasta), muut eivät tienneet tässä kohtaa Joeyn diagnoosista.

Johnnyn kommentit Joeyn kuoleman jälkeen kyllä olivat kovia ja kertovat kyllä sen kuin aidosti heillä oli sukset ristissä. Tai jos katsoo heidän viimeisen haastattelun 1999, jännitteen aistii.

”Howard Stern: What didnt you agree upon?
Johnny: Name a thing.... every single thing.”

Monte muuten kertoi haastattelussa tapauksesta kun he pysäyttivät kiertuepakunsa huoltoasemalle ja vanhempi nainen tuli sanomaan hänelle, että hän arvostaa todella korkealle kun pidät huolta näistä jälkeenjääneistä henkilöistä.
 

Flou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ravens
Punk syntyi ja kuoli Sex Pistolsin myötä. Anteeksi, saanko jatkaa loppuun? Niin kutsuttu protopunk oli kaikesta huolimatta enemmän mielestäni jatkumo rockille - eikä ainoastaan jatkumo, vaan ihan rock'n'rollia itseään. Ramones ei mielestäni edes ole punk-bändi. Sex Pistols oli se ilmiö, joka vasta synnytti punkin, vaikka se ei todellakaan ensimmäinen punk-bändi perinteisissä genrejaotteluissa olekaan. Ramones oli rock-bändi. Se teki simppeleitä power pop-tyylisiä biisejä, ja perhanan tarttuvia.

Those are fighting words!

Sex Pistols oli Malcolm McLarenin työstämä kaupallinen ilmiö ja tämän yhtälön mahdottomuus melkein tappoi koko genren. Siinä missä Ramonesin jätkät osasivat edes avustavasti soittaa, Sex Pistolssiin hommattiin soittajaksi Sid Vicious vain, koska tämä näytti tarpeeksi "punkkarilta" ja hänellä oli mainetta skenen sisällä, ilman minkäänlaista soittotaitoa. Alkuperäinen laulajakin korvattiin Johnny Rottenilla, koska ekan kaverin karisma ei riittänyt. Pistols ehkä teki punkista suosittua sen hetken ajan, mutta olivat myös koko genrelle myös valtava syöpäkasvain. Pistols kulki tuon jälkeen lähinnä skandaalista toiseen. Brittipunkin räkäpunkkarien myötä punk-skeneen on valitettavasti jäänyt jossain määrin tuo tietty malli. Piti näyttää ja kuulostaa punkkarilta, jotta tuli hyväksytyksi sekä vielä käyttäytyä kuin mikäkin vitun idiootti. Se, jos mikä sotii minusta sitä punk-aatetta kohtaan millä tuo on lähtenyt liikkeelle.

Mieleeni ei tule juuri yhtään merkittävää bändiä, joka olisi sanonut Sex Pistolssin vaikuttajakseen. Ramones sen sijaan on useille se bändi, joka näytti, että hei mekin voidaan tehdä musiikkia. Ramones ei saanut yhtään listahittiä, mutta voitti lopulta merkittävyydessä Pistolssin ihan 100-0 pystyyn. Pistols on pysynyt jossain määrin otsikoissa vain Rottenin idioottimaisuudella ja narsisismin myötä. Toki Vicious, jos ei olisi kuollut -79 olisi varmasti onnistunut tekemään vielä ties mitä.

Ramones on itselleni nyt ja aina se merkittävin bändi. Vaikka taukoja Ramonesin kuuntelusta tulee välillä todella pitkiä aikoja, on se silti vaikuttanut pelkällä olemassa olollaan aivan valtavan paljon niiden bändien osalta joita kuuntelen joka viikko. Pistols itsessään ei olisi ikinä noussut suosioon, jos Ramones ei olisi käynyt heittämässä keikkojaan Lontoossa.

Brittipunkin osalta The Clash on omissa kirjoissani se bändi, heillä ei vaan ollut mediahakuista manageria taustalla, jonka liike myi vermeitä koko brittiskenelle takoen kaverille isoja tuloja.
 
Viimeksi muokattu:

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mieleeni ei tule juuri yhtään merkittävää bändiä, joka olisi sanonut Sex Pistolssin vaikuttajakseen.

No mutta kyllähän Sex Pistolskin oli kuitenkin bändi, joka inspiroi monia - tai antoi ainakin rohkeutta perustaa oma bändi.

Ramojen Suomen keikasta on kirjoitettu paljon, esim. Epuista muistaakseni Saarela oli sen jälkeen sitä mieltä, että turha tehdä mitään omia biisejä, kun kaikki hyvät biisit on jo tehty.

Mutta on niitä samanlaisia juttuja myös Pistolseista. Esim. Manchesterin keikka on ihan legendaarisessa maineessa. Sen jälkeen perustettiin ainakin Buzzcocks, Joy Division, The Fall ja Factory Records. Yleisössä oli lisäksi mm. Morrissey, Mick Hucknall (Simply Red) ja Mark E. Smith (The Fall). Samaa tapahtui myös monella muulla keikkapaikkakunnalla.

Paha verrata tosin jo siksikin, että siinä missä Ramones teki tuhansia keikkoja, niin Pistolisin ura oli hyvin lyhyt ja keikkojakin vain kourallinen.
 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.
Jossain dokumentissahan Joe Strummer sen totesi, että Ramonesin ensimmäisen albumin vaikutusta Britanniassa ei voi liikaa korostaa.

Myöntää täytyy, Pistolsillakin joitain hyviäkin kappaleita oli, mutta musiikin sijasta bändin tarkoitus tuntui vain olevan kaaoksen ja pahennuksen aiheuttaminen.

Kumman sitten valitsee: lyhyt, yhden albumin kattava, lähestulkoon pelkkiä skandaaleja sisältävä ura, vaiko sitten pitkä ja tasalaatuinen, useita studio- sekä livealbumeita käsittänyt ura?

Siihen kylkeen vielä liki maailmanlaajuinen suosio ja vaikuttimena toimiminen (ja perintö elää yhä edelleen vahvana), sekä lukuisien kollegojen arvostus. Vaikea valinta...
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Flou

Flou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ravens
No mutta kyllähän Sex Pistolskin oli kuitenkin bändi, joka inspiroi monia - tai antoi ainakin rohkeutta perustaa oma bändi.

Ramojen Suomen keikasta on kirjoitettu paljon, esim. Epuista muistaakseni Saarela oli sen jälkeen sitä mieltä, että turha tehdä mitään omia biisejä, kun kaikki hyvät biisit on jo tehty.

Mutta on niitä samanlaisia juttuja myös Pistolseista. Esim. Manchesterin keikka on ihan legendaarisessa maineessa. Sen jälkeen perustettiin ainakin Buzzcocks, Joy Division, The Fall ja Factory Records. Yleisössä oli lisäksi mm. Morrissey, Mick Hucknall (Simply Red) ja Mark E. Smith (The Fall). Samaa tapahtui myös monella muulla keikkapaikkakunnalla.

Paha verrata tosin jo siksikin, että siinä missä Ramones teki tuhansia keikkoja, niin Pistolisin ura oli hyvin lyhyt ja keikkojakin vain kourallinen.

Toki jossain määrin, mutta aika vähäiseksi ne merkittävät bändit lopulta jäivät (toki oma tietämys brittipunkin/musiikin osalta on paljon heikompi kuin jenkkiskenen). Toki osa siitä selittynee sillä, että se ura lopulta jäi hyvin lyhyeksi, kun tuo McLarenin luoma syöpäkasvain levisi liian nopeasti ja tappoi heti ensimmäisenä oman bändin. Rotten voi hokea maailmanloppuun asti, että tyyli oli hänen omansa, eikä managerin heille luoma. Mutta tosi asia on, että ilman Ramonesia Johnny Rotten myisi fish&chipsejä kadun kulmassa, eikä aukoisi päätään missään mediassa.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Vanhasta autostani hajosi radio, mutta haittaako tuo kun cd-soitin toimii yhä ja siihen voi laittaa Ramonesin It's Alive levyn. Se on nauhoitettu Lontoon Rainbow Theaterilla uuden vuoden aattona 1977. Jotkut pitävät tätä yhtenä kaikkien aikojen parhaista live levyistä. Ramones on ehtinyt kirjoittaa jo vinon pinon tarttuvia biisejä ja yhtye on lienee saavuttanut korkeimman huippunsa. Biisit soitetaan kiivaassa tommosta, tarttuvat kertosäkeet seuraavat toisiaan ja sähkökitara sahaa hiljentyäkseen vain biisien välissä. Dee dee laskee 1-2-3-4 ja seuraava biisi alkaa, taas mennään. Voiko autoilija tarvita mitään muuta?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös