The Beatlesin Paras Levy?

[M10]

Kyllä se on White Album.

Minulla on ollut erityinen suhde tuohon levyyn läpi elämäni. Se suhde ei tosin alkanut kovin mairittelevasti, kun joskus 80-luvun alkuvuosina otin isän levyhyllystä White Albumin LP:n ja tuhersin siihen blancolle valkoiselle kannelle jotain epämääräisiä sökeröitä kuulakärkikynällä.

Ei ehkä kirkkain hetki minun elämässäni.

Minua katsottiin ala-asteella hieman vinoon, kun soitin levyraadissa I'm so tiredin. Ei tullut kovin korkeita pisteitä. Muistaakseni Queen voitti, joten hyvälle hävittiin.

Yläasteella pidin pääsääntöisesti Back in the USSR:sta ja lukio meni While my quitar gently weepsin tahdissa. Sitten tuli intti ja Don't pass me by, josta lähdettiin opiskelemaan Happiness is a warm gunin soidessa taustalla. Melkein liikutuin elokuvateatterissa, kun Bowling for Columbinen taustalla tuli "When i hold you, in my arms. When i feel my finger on your trigger - i know, nobody can do me no harm". Niin hienosti tuo Lennonin laulu sopi ammuskelupätkän päälle.

Nykyään sitten mennään tasaisesti, varmasti ja rutiininomaisesti Blackbirdin tahdissa. Tämän hetken suosikkibiisi valkoiselta tuplalta on tosin Sexy Sadie. "Sexy Sadie, oh, what have you done?"

Oikeastaan White Album on maailman paras levy. Musiikkia tulee ja musiikkia menee, mutta valkoiseen tuplaan on aina turvallista palata.

 

[kovalev]

Revolution julkaistiin vain Hey Jude -singlen B-puolella, vaikka olisi hyvin voinut olla A-puolellakin, ei kuitenkaan päittäin vaihdettuna Hey Judeen.

Jos minulta kysytään, olisi kelvannut A-puoleksi päittäinkin.
Jostain vuodesta -65 lähtien Lennon ei enää saanut pahemmin A-puolia, koska Paulilla oli aina heittää kaupallisempi vastine. Ehkä surullisin esimerkki tästä on kohtalaisen ärsyttävä Hello Goodbye, jonka B-puolena: "Minä olen mursu, goo goo go joob..."

 

[Uleåborgir]

Melkein liikutuin elokuvateatterissa, kun Bowling for Columbinen taustalla tuli "When i hold you, in my arms. When i feel my finger on your trigger - i know, nobody can do me no harm".

Toivottavasti en pilaa muistoasi muistuttamalla että kyseinen kohta kappaleesta kertoo siitä, kun Lennonin sormi on Yokon rasian päällä. Mutta ideanhan Lennon sai tuohon säkeeseen aselehdestä, jossa otsikoitiin, että "'Weapon X' is a warm gun in your hand".
- -

Oikeastaan White Album on maailman paras levy. Musiikkia tulee ja musiikkia menee, mutta valkoiseen tuplaan on aina turvallista palata.

Aivan totta. The Beatlesin The Beatles on maailman paras levy. Levyllä on suhteettoman vähän skipattavia biisejä kappalemäärään nähden: omat skipattavani: Ob-La-Di Ob-La-Da, Wild Honey Pie, Don't Pass Me By (Ringohan oli tehnyt biisin jo vuonna 1964, mutta silloin se ei mahtunut levylle, epävireinen honky tonk -piano kuulostaa aivan kauhealta ja biisin säestys on muutenkin ärsyttävä) ja Revolution 9.

Skipping ratio on hurjat 30:4. Eli skippaan levyltä joka 7,5:nnen biisin.

Ja paljon on ollut idean jäljittelijöitä, mainittakoon vaikka Metallican Metallica eli Black Album ja Eppu Normaalin Valkoinen Kupla.

 

[Duvel]

Kylläpä ärsyttää lukea ketjua, kun 9.9.2009 julkaistua Beatles Mono Collectionia ei vaan tunnu kolahtavan postista. Vasta sen kuunneltua voi antaa lopullisen äänensä tähän ketjuun.

 

[M10]

Toivottavasti en pilaa muistoasi muistuttamalla että kyseinen kohta kappaleesta kertoo siitä, kun Lennonin sormi on Yokon rasian päällä.

Korjaan; karvarasian päällä.

Omat skipattavani tuolta levyltä ovat Ob-La-Di Ob-La-Da, Wild Honey Pie, Revo9 sekä Piggies, eli aika samoilla linjoilla ja ratioilla mennään.

Ja paljon on ollut idean jäljittelijöitä, mainittakoon vaikka Metallican Metallica eli Black Album ja Eppu Normaalin Valkoinen Kupla.

Ja Primuksen Brown Album.

**

Ei nyt liity tähän ketjuun, mutta np. Plastic Ono Band - God. Hieno biisi.

 

[kovalev]

Pidän kyllä itsekin Valkoisesta Tuplasta paljon. En ehkä niin paljoa kuin Ringo, joka on useasti ylistänyt levyä suosikikseen.
Kuitenkin tuo epätasaisuus sekä muutama jo nimeltä mainittu täytebiisi pudottaa kokonaisarvosanaani. Olkoonkin, että tuplalevyt yleensäkin ovat usein aika epätasaisia. Ei Floydin Wall:kaan täydellinen ole, vaikka hyvin lähellä.
Joka tapauksessa White Album on hieno levy ja erinomainen valinta. Vaikea uskoa, että mikään yhtye enää koskaan pystyisi noin korkealaatuista 30 biisin settiä vääntämään.

 

[Evil]

Hirveä provo, epäonnistunut evilismi tai sitten sulta on mennyt kvasaarin painon verran musiikkikulttuuria ohi!

Ei provo, evilismistä en ole varma mutta ohi ei ainakaan ole mennyt. Suunnilleen koko tuotanto on kyllä tuttua, ja arvostan kyllä bändiä ja tykkäänkin sen verran että jos radiosta tulee niin en vaihda kanavaa. Jotenkin vaan ei ole iskenyt niin että omaan hyllyyn olisi tarvetta ostaa.

 

[Uleåborgir]

Ei provo, evilismistä en ole varma mutta ohi ei ainakaan ole mennyt. Suunnilleen koko tuotanto on kyllä tuttua, ja arvostan kyllä bändiä ja tykkäänkin sen verran että jos radiosta tulee niin en vaihda kanavaa. Jotenkin vaan ei ole iskenyt niin että omaan hyllyyn olisi tarvetta ostaa.

Oh Yeah, all right, mutta käyttämäsi sana "poppi" The Beatlesista puhuttaessa särähti pahasti päässäni. Tottahan Beatlesilla poppibiisejäkin on, mutta joskus 60-luvun puolivälissä Beatles muuttui rock/folk-bändiksi ja viimeistään studiobändiaikoinaan lähes kaikki poppi oli hävinnyt Beatlesin tuotannosta. Beatlesia on todella vaikea kategorisoida mihinkään lokeroon. Ehkä aikakausittain, mutta ei kokonaisuutena.

Esimerkiksi Eleanor Rigby, Happiness Is A Warm Gun, Revolution, Helter Skelter, Birthday, You've Got To Hide Your Love Away, Norwegian Wood, Tomorrow Never Knows, While My Guitar Gently Weeps, ja Come Together, Because... näin aluksi ovat varsin mainioita esimerkkejä sen puolesta, että Beatlesin poppibändi-status voidaan heittää romukoppaan. Myös ketjussa aikaisemmin mainittu 16 min 15 sek kestävä Abbey Roadin "progehtava" sikermä ei ole poppia. Ei sitten millään.

 

[kovalev]

Uusimmassa Soundissa on erittäin kattava juttu Abbey Roadin teosta ja muustakin. Juttuun on haastateltu Paulia sekä useampaakin mukana ollutta studioihmistä.
Lehdessä on myös erikseen aukeaman juttu uusista remasteroinneista.
Suosittelen lämpimästi.

 

[Duvel]

Mono tuli kuunneltua ja aivan sanattomaksihan se veti.

Eihän näistä nyt parhainta pystyisi oikeasti valitsemaan, mutta kyllä tuo Revolver iskee parhaiten. Vaikka kaikki tietävätkin kuinka halpa Beatlesin kopio Oasis on, mutta aika monelta jää huomaamatta kuinka monelle naisartistille "I'm Only Sleeping" on ollut kopioinnin kohteena...

Uskomatonta musiikkia.

 

[kovalev]

Laitetaan tämäkin tänne, niin pysyy tuo äänestys samalla hengissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8529378

Eli mahdollisuus osallistua tuohon ketjussa mainuttuun kilpailuun sekä jorinoida kaikenlaista moppipäihin liittyvää.

 

[Major Julli]

Oma arvontani oli Revolverin ja Pepperin välillä. Revolver on musikaallisesti levynä ehkä eheämpi, vaikka Pepperiä yleisesti pidetäänkin kokonaistaideteoslevyjen isänä ja äitinä. Äänestin kuitenkin Pepperiä, koska se pitää sisällään niin monta tajunnan pysäyttävää biisiä ja onhan sen levyn lopetus edelleenkin ylittämätön pop-musiikin (tai oikeastaan minkä tahansa musiikin saralla).

Mielenkiintoiset knopit molemmista levyistä:

Revolver on käytännössä Oasiksen tuotanto, niin selkeää on vanhemman Gallagherin lainailu tuolta levyltä.

Sgt. Pepper's-levy oli McCartney/Lennon/Martin-kollektiivin nokitus Beach Boysien Pet Sounds-levylle, joka taas oli hyvin vahvasti inspiroitunut Beatlesin Rubber Soulista. Suosittelen muuten lämpimästi tuota Beach Boysien levyä niille, jotkja pitävät McCartneyn tuotannosta.

 

[kovalev]

Revolver on käytännössä Oasiksen tuotanto, niin selkeää on vanhemman Gallagherin lainailu tuolta levyltä.

Tästä tuli mieleeni eräs Noelin haastattelu/lehdistötilaisuus. Mieheltä kysyttiin vapaasti lainattuna näin:
"Liam sanoo tehneensä seuraavaa levyänne varten koko levyllisen Revolver-tasoisia biisejä. Miten kommentoit tätä?

Noelin vastaus: "Liam puhuu taas paskaa. Sellaiseen en pystyisi edes minä.