Hiihdän taas -tapani mukaisesti- myöhässä, mutta tähän topikkiin on pakko kommentoida.
Viestin lähetti Pressiboxi
Juha, anna armoa vanhoille miehille. Jyrkie on öbaut 40-vee ja Archzie vielä pykälän vanhempi.
Pilkun viilausta: Jyrki on syntynyt '68 joten täyttää tänä syksynä vasta 37. Archzien iästä en ole niin varma, mutta taitaa olla bändin ainoa neljänkympin ylittänyt.
Viestin lähetti The_Trooper
Juuri tätä minäkin tarkoitin. Onhan Jussi selvästi se joka pitää 69 eyesin lavameininkiä yllä, mutta jotenkin en vain ole ikinä sen kummemmin jätkän soittamisesta tykännyt. Varsinkin siis juuri tuo oikeankäden JATKUVA nosto näyttää naurettavalta.
Ensinnäkin; se on vasen käsi ;)
Toiseksi; sehän on jo Jussin TM. Olisin enemmän kun yllättynyt jos Jussi tuon joskus lopettaisi. Ei helkkari, ei sellasta voi tapahtua!
Muutenkin Jussi on takuulla (vähintäänkin) tämän valtakunnan parhaita - ja viihdyttävimpiä - rumpaleita. Ellei jopa ihan ykkönen. Itse en ainakaan toista Jussin veroista ole vielä nähnyt.
Mutta asiaan. Itse olen varsin myöhäisherännäinen kuusysien suhteen, tutustuin bändiin paremmin vasta
Framed in Blood-kokoelman myötä syksyllä 2003. Sitten pitikin hankkia
Blessed Be ja
Paris Kills. Ja kuokussa oltiin.
Tähän päivään mennessä on tiensä levyhyllyyn löytänyt myös
Savage Garden,
Wrap Your Trobles in Dreams sekä tietysti
Devils ja tammikuussa julkaistu
Motor City Resurrection. Puuttuvat
Wasting the Dawn ja
Bumb'n'Grind pitää vielä hommata jossain välissä.
Vanhemmista levyistä suosikki on
Savage Garden ja sieltä varsinkin biisit Tang, Velvet Touch (joskin levyversiona Bleesed Be:n Velvet on parempi, livenä tämä Savagen), Lady Luck ja Ghettoway Car. Eikä toki sovi unohtaa Mr. Pain'iä ;)
Uudemmista taas
Paris Kills. Kerrassaan toimiva kokonaisuus, lähes täydellinen etten sanoisi. Stigmatasta en erityisemmin pidä (lähinnä sen lyyrioiden takia, vaikka en edes tiedä mikä niissä oikestaan tökkii), mutta tuolla
Helsinki vampires - DVD:llä se todellakin toimii.
Paris on täynnä biisejä, jotka voisin samantien nimetä suosikeiksi. Dance d'Amour on kuitenkin yksi ylitse muiden jos pitää alkaa valikoimaan. Mainitaan vielä Forever More ja Still Waters Run Deep. Dawn's Highway on on ihan omaa luokkaansa livenä...
Blessed Be on myös ahkerasti soitossa ja sieltä suurimmiksi suosikeiksi voisin nimetä Sleeping with Lions'n ja Stolen Season'n. Brandon Lee on ihan legenda, kuusysi-keikka ei voi loppua mihinkään muuhun biisin. Never.
Devils on sitten taas askel - tai pari - eteenpäin. Ja tavallaan myös taaksepäin - Jyrkin äänessä kuuluu taas hitunen sitä "räkäistä glam-rockia". Biisit poikkeaa toisistaan melkoisesti, joten kaikenmaailman lokeroinnit voi viimeistään tämän levyn kohdalla heittää romukoppaan. Omia lemppareita Feel Berlin, Sister of Charity ja Christina Death, joskin viimeksi mainitusta en aluksi tykännyt ollenkaan. Jostain kumman syystä.
Yleisesti ottaen, tykkään hirmusesti Jyrkin lyriikoista. Suurin osa ei aukea ihan heti ja tulkinnan varaa löytyy. Kaikki ei aina ole sitä miltä se ehkä ensin kuulostaa.
Live-esiintymisestä sen verran, että paljonhan tuo on viimeikoina parantunut. Archzie pysyttelee pääasiassa paikallaan, mutta olisihan se nyt hölmön näköistä jos sen kokoinen äijä lähtisi vetämään rundia Jyrkin ja Timo-Timon tapaan. Bazien liikkuminen rajoittuu pääasiassa paikallaan heilumiseen ja välillä jopa lavan puolen vaihtoon (ohhoh!), mutta sitten on nämä sankarit Timo-Timo, Jyrki ja Jussi.
Vaikea sitä on selittää, mutta Timpan meininkiä on kyllä yleensä ilo katsella. Ja Jussihan on tunnetusti ihan omaa luokkaansa - the heart and soul of the 69 Eyes ;) Rumpukapulat sinkoilee, mutta uusi on kädessä jo ennen kun se vanha ehtii kolahtaa kenekään päähän.
Jyrkin venkoilut ja hyppimiset on jotain niin käsittämätöntä, ettei niitä voi kuvailla. Biisien sanat menee uusiksi vähintään muutamaan otteeseen - tahattomasti ja tahallisesti. Ja ne välispiikit... *hymiö*
"See you around - and don't forget your sunglasses!"