Posted: Dec 8, 2000 00:19, Edited: Never Article ID: 104
Edit Reply Delete
Laki säätää, jotta kaikkien työssäkäyvien on vähintään joka kolmas vuosi käytävä työterveyshoitajan syynissä. Minä kärsin kovasti noista käynneistä. Mielummin jättäisin nuo väliin, mikäli vakuutusyhtiö ei noita vaanivien vaivojen myötä vaatisi.
Tuo liiankin tutuksi tullut huolehtivainen kipusisko tekee joka käynnillä samaiset kysymykset. Kyselee vallitsevista vaivoista, joita koskaan ei pikku kolotuksia, joista ei sinällään ilkeä tosi mies numeroa tekemään, ole olemassa. Tiedustelee tarkkaan elintavat. Mitä on tullut periodin aikana syötyä, ja etenkin juotua.
Syöminkien osalta tuo kurtistelee kulmiaan ja huokailee kunkin osion kohdalla raskaasti. Näyttelee aikaiselle miehelle kortteja, joissa on kuvattuna erillaisia möyhteitä. Kyselee sitten kuin pikkulapselta, että mitä näistä seuraavissa kuvissa esiteltävistä eväistä kulloinkin Rööri syödäkseen valitsee. Käydään läpi aamiaiset, lounaat, päivälliset sekä illalliset. Aamiaisella korteilla on tarjota puuroa, jugurttia, joitakin inhan näköisiä leseitä -mitä lie myslejä, käppyräisellä salaatinlehdellä ryyditetty ruisleivän siivu johon pirteyttä on haettu väkinäisen oloisella tomaatin viipaleella -varmaan vie tuo kielen mennessään, sekä parilla hikisellä makkaran siivulla päälystetty sämpylän puolikas. Mikäli noin hinteliin antmiin olisi tyytyminen, niin tottahan tuon orvon sämpelinpuoliskon valitsen vahvan kahvin kera... TÖÖT -bad choice. Olisi pitänyt kuulemma natustella niitä ryynejä taikka puuroa. Jugurtti ja ruisanterokin olisi kuulemma menetellyt, mutta ei missään nimessä vehnäsämpylää makkaroineen. Heikko ravintosisältö, huonoa materiaalia vatsalle jne.
Sama toistuu muidenkin aterioiden kohdalla, ei satu kohdillensa, vaikkakin loppukevennykseksi yritänkin iltapalaksi ehdottaa raikkaan näköistä omenaa, jonka pinnalle kuvaaja ennen otosta olisi pirskotellut vesipisaroita mahdollisimman raikkaan ja tervellisen lookin aikaan saamiseksi -tokihan olisin sen kokisen(bisse puutui taas) ja sipsipussin heitellyt yöksi tuulensuojaan . Tuntui kuitenkin siltä, ettei tuo terveysintoilija otanut valintaani todesta, vaan antoi ymmärtää ravintopolitiikaani olevan kokolailla retuperällä. Kerättyään muonalappusensa kasaan toruu tuo ravintotottumuksiani. Rasvaa suosin kuulemma liian kanssa, vaikka oikeasti noista korteistaan ei edes löytynyt lähimainkaan kyllin rasvaista möyhdettä mieleeni. Ei ollut kuvattuna kahdeksaa luunväliä siankylkeä pyöriteltynä lähikaupan grillissä, taikka mökkitulilla. Kuin myös Ukkopekka taikka Willhelm-lörssi olivat tuntemattomia herkkuja heille -saati sitten perinteinen HK:n blööö. Meetvurstin käytöstä reppana suivaantui. Sisältää kuulemma liikaa rasvaa ja suolaa. Siitä suolan suosimisesta oli muutoinkin kovasti huolissaan, ja kehoitti siirtymään pan-suolaan taikka joihinkin yrttimurenoihin. Kokeilin kumpaisiakin -molemmat olivat käyttökelvottomia. Yrtit pilasivat ruoan maun, ja pan-salttia joutui laittamaan tupla-annoksen, joka ei sekään mielestään ollut hyväksi. Kehoittipa tuo myöskin lisäämään suolaa salaa lapsilta, jotteivät nuo palleroiset oppisi huonoille tavoille ja näinollen ajautuisi tärviölle suolan kanssa ennenaikojaan. Ja minä hölmö kun luulin, että pitäisi niiden tupakoiden, viinaksien , saatikka sitten huumeiden tähden jännitää. Suolan kiroista en ollut tietoinen ensinkää. Oli mokoma päässyt lunkimaan selustaan huomaamattani.
Vaan eipä tuo vielä mitään -syömiset meinaan. Varsinaiseen jeesusteluun päästään kiinni vasta juomisien kohdalla, etenkin kun nuo kolestrolit, verenpaineet, sunmuut mitäliearvot ovat aina olleet, kuin tuon työterveyshoitajan kiusaksi, erinomaiset. Ripittäminen alkaa kyselyillä viikottaisista alkoholin kerta-annoksista, vaikka tuolla hurskalla naisella on nuo edelliset määrät kupongissaan, pistää tuo aina minut kiemurtelemaan penkissään. Miksei tuo voi vain tiedustella mahdollisia muutoksia edelliseen. Kaiketi tuo testaa muistanko mitä olen viimeksi valehdellut. En nimittäin ilkeä koskaan kertoa todellisia viikossa horittuja naukkuja tuolle, sillä tuntuu, ettei hän tahdo kestää jakkarallaan noiden puolitettujenkaan määrien kanssa. Perinjuurin kilttinä miehenä yritän vain tehdä työtänsä kaikinpuolin mukavammaksi. Laittaa sitten aina labraan verta lypsättämään. Heruttavat siellä aina omantunnon tuskissaan kamppailevan Röörin verestään lähes kuiviin. Viikon perästä saan sitten taas kuulla maksa-arvojen huitelevan kaukana normaalin tuollapuolen. Uhkailee tuolloin maksavaa asiakastaan kaiken näköisillä kirrooseilla, ja muilla rasvamaksoilla. Vituttaa koko ämmä!
Olenkin miettinyt, että mitä väliä sillä sitten oikeastaan on, jos elän kymmenen vuotta vähemmän, kuin terveitä elämäntapoja vaalivat ihmiset. Sanotaan nyt vaikka 75-vuotiaaksi. Mitä kokemisen arvoista tuon iän jälkeen jään paitsi? En usko, että mitään uutta, saatikka mullistavaa saan kuulla taikka kokea tuolloin esim. vanhainkodin kuukausittaisissa iltamissa. Tuskin enään jaksan innostua rollaattoreissaan laahustavista mummoista, taikka äityä kiihkeään väittelyyn muiden ukonkahjujen kanssa hehkeimmästä hoitajattaresta. Uskoisin nimittäin, että tuohon ikään jo minullakin on tiettyjä realiteetteja itseni suhteen -tai sitten ei. Tosiasiahan kuitenkin on, että iloinen ja viriili elämä kaiken lystinpidon merkeissä lyhentää elämääsi sen tylsemmästä päästä -mitä tuota kaikkien kipusiskojen kanssa murehtimaan. Murehtikoon Kouri -sillä on isompi pää.
Tää oli muuten omistettu sulle TM ,cheers -vai miten ne lontoon murtella sanoo.....
Edit Reply Delete
Laki säätää, jotta kaikkien työssäkäyvien on vähintään joka kolmas vuosi käytävä työterveyshoitajan syynissä. Minä kärsin kovasti noista käynneistä. Mielummin jättäisin nuo väliin, mikäli vakuutusyhtiö ei noita vaanivien vaivojen myötä vaatisi.
Tuo liiankin tutuksi tullut huolehtivainen kipusisko tekee joka käynnillä samaiset kysymykset. Kyselee vallitsevista vaivoista, joita koskaan ei pikku kolotuksia, joista ei sinällään ilkeä tosi mies numeroa tekemään, ole olemassa. Tiedustelee tarkkaan elintavat. Mitä on tullut periodin aikana syötyä, ja etenkin juotua.
Syöminkien osalta tuo kurtistelee kulmiaan ja huokailee kunkin osion kohdalla raskaasti. Näyttelee aikaiselle miehelle kortteja, joissa on kuvattuna erillaisia möyhteitä. Kyselee sitten kuin pikkulapselta, että mitä näistä seuraavissa kuvissa esiteltävistä eväistä kulloinkin Rööri syödäkseen valitsee. Käydään läpi aamiaiset, lounaat, päivälliset sekä illalliset. Aamiaisella korteilla on tarjota puuroa, jugurttia, joitakin inhan näköisiä leseitä -mitä lie myslejä, käppyräisellä salaatinlehdellä ryyditetty ruisleivän siivu johon pirteyttä on haettu väkinäisen oloisella tomaatin viipaleella -varmaan vie tuo kielen mennessään, sekä parilla hikisellä makkaran siivulla päälystetty sämpylän puolikas. Mikäli noin hinteliin antmiin olisi tyytyminen, niin tottahan tuon orvon sämpelinpuoliskon valitsen vahvan kahvin kera... TÖÖT -bad choice. Olisi pitänyt kuulemma natustella niitä ryynejä taikka puuroa. Jugurtti ja ruisanterokin olisi kuulemma menetellyt, mutta ei missään nimessä vehnäsämpylää makkaroineen. Heikko ravintosisältö, huonoa materiaalia vatsalle jne.
Sama toistuu muidenkin aterioiden kohdalla, ei satu kohdillensa, vaikkakin loppukevennykseksi yritänkin iltapalaksi ehdottaa raikkaan näköistä omenaa, jonka pinnalle kuvaaja ennen otosta olisi pirskotellut vesipisaroita mahdollisimman raikkaan ja tervellisen lookin aikaan saamiseksi -tokihan olisin sen kokisen(bisse puutui taas) ja sipsipussin heitellyt yöksi tuulensuojaan . Tuntui kuitenkin siltä, ettei tuo terveysintoilija otanut valintaani todesta, vaan antoi ymmärtää ravintopolitiikaani olevan kokolailla retuperällä. Kerättyään muonalappusensa kasaan toruu tuo ravintotottumuksiani. Rasvaa suosin kuulemma liian kanssa, vaikka oikeasti noista korteistaan ei edes löytynyt lähimainkaan kyllin rasvaista möyhdettä mieleeni. Ei ollut kuvattuna kahdeksaa luunväliä siankylkeä pyöriteltynä lähikaupan grillissä, taikka mökkitulilla. Kuin myös Ukkopekka taikka Willhelm-lörssi olivat tuntemattomia herkkuja heille -saati sitten perinteinen HK:n blööö. Meetvurstin käytöstä reppana suivaantui. Sisältää kuulemma liikaa rasvaa ja suolaa. Siitä suolan suosimisesta oli muutoinkin kovasti huolissaan, ja kehoitti siirtymään pan-suolaan taikka joihinkin yrttimurenoihin. Kokeilin kumpaisiakin -molemmat olivat käyttökelvottomia. Yrtit pilasivat ruoan maun, ja pan-salttia joutui laittamaan tupla-annoksen, joka ei sekään mielestään ollut hyväksi. Kehoittipa tuo myöskin lisäämään suolaa salaa lapsilta, jotteivät nuo palleroiset oppisi huonoille tavoille ja näinollen ajautuisi tärviölle suolan kanssa ennenaikojaan. Ja minä hölmö kun luulin, että pitäisi niiden tupakoiden, viinaksien , saatikka sitten huumeiden tähden jännitää. Suolan kiroista en ollut tietoinen ensinkää. Oli mokoma päässyt lunkimaan selustaan huomaamattani.
Vaan eipä tuo vielä mitään -syömiset meinaan. Varsinaiseen jeesusteluun päästään kiinni vasta juomisien kohdalla, etenkin kun nuo kolestrolit, verenpaineet, sunmuut mitäliearvot ovat aina olleet, kuin tuon työterveyshoitajan kiusaksi, erinomaiset. Ripittäminen alkaa kyselyillä viikottaisista alkoholin kerta-annoksista, vaikka tuolla hurskalla naisella on nuo edelliset määrät kupongissaan, pistää tuo aina minut kiemurtelemaan penkissään. Miksei tuo voi vain tiedustella mahdollisia muutoksia edelliseen. Kaiketi tuo testaa muistanko mitä olen viimeksi valehdellut. En nimittäin ilkeä koskaan kertoa todellisia viikossa horittuja naukkuja tuolle, sillä tuntuu, ettei hän tahdo kestää jakkarallaan noiden puolitettujenkaan määrien kanssa. Perinjuurin kilttinä miehenä yritän vain tehdä työtänsä kaikinpuolin mukavammaksi. Laittaa sitten aina labraan verta lypsättämään. Heruttavat siellä aina omantunnon tuskissaan kamppailevan Röörin verestään lähes kuiviin. Viikon perästä saan sitten taas kuulla maksa-arvojen huitelevan kaukana normaalin tuollapuolen. Uhkailee tuolloin maksavaa asiakastaan kaiken näköisillä kirrooseilla, ja muilla rasvamaksoilla. Vituttaa koko ämmä!
Olenkin miettinyt, että mitä väliä sillä sitten oikeastaan on, jos elän kymmenen vuotta vähemmän, kuin terveitä elämäntapoja vaalivat ihmiset. Sanotaan nyt vaikka 75-vuotiaaksi. Mitä kokemisen arvoista tuon iän jälkeen jään paitsi? En usko, että mitään uutta, saatikka mullistavaa saan kuulla taikka kokea tuolloin esim. vanhainkodin kuukausittaisissa iltamissa. Tuskin enään jaksan innostua rollaattoreissaan laahustavista mummoista, taikka äityä kiihkeään väittelyyn muiden ukonkahjujen kanssa hehkeimmästä hoitajattaresta. Uskoisin nimittäin, että tuohon ikään jo minullakin on tiettyjä realiteetteja itseni suhteen -tai sitten ei. Tosiasiahan kuitenkin on, että iloinen ja viriili elämä kaiken lystinpidon merkeissä lyhentää elämääsi sen tylsemmästä päästä -mitä tuota kaikkien kipusiskojen kanssa murehtimaan. Murehtikoon Kouri -sillä on isompi pää.
Tää oli muuten omistettu sulle TM ,cheers -vai miten ne lontoon murtella sanoo.....