Terveystarkastuksessa

  • 4 318
  • 5
Tila
Viestiketju on suljettu.

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Posted: Dec 8, 2000 00:19, Edited: Never Article ID: 104
Edit Reply Delete



Laki säätää, jotta kaikkien työssäkäyvien on vähintään joka kolmas vuosi käytävä työterveyshoitajan syynissä. Minä kärsin kovasti noista käynneistä. Mielummin jättäisin nuo väliin, mikäli vakuutusyhtiö ei noita vaanivien vaivojen myötä vaatisi.

Tuo liiankin tutuksi tullut huolehtivainen kipusisko tekee joka käynnillä samaiset kysymykset. Kyselee vallitsevista vaivoista, joita koskaan ei pikku kolotuksia, joista ei sinällään ilkeä tosi mies numeroa tekemään, ole olemassa. Tiedustelee tarkkaan elintavat. Mitä on tullut periodin aikana syötyä, ja etenkin juotua.

Syöminkien osalta tuo kurtistelee kulmiaan ja huokailee kunkin osion kohdalla raskaasti. Näyttelee aikaiselle miehelle kortteja, joissa on kuvattuna erillaisia möyhteitä. Kyselee sitten kuin pikkulapselta, että mitä näistä seuraavissa kuvissa esiteltävistä eväistä kulloinkin Rööri syödäkseen valitsee. Käydään läpi aamiaiset, lounaat, päivälliset sekä illalliset. Aamiaisella korteilla on tarjota puuroa, jugurttia, joitakin inhan näköisiä leseitä -mitä lie myslejä, käppyräisellä salaatinlehdellä ryyditetty ruisleivän siivu johon pirteyttä on haettu väkinäisen oloisella tomaatin viipaleella -varmaan vie tuo kielen mennessään, sekä parilla hikisellä makkaran siivulla päälystetty sämpylän puolikas. Mikäli noin hinteliin antmiin olisi tyytyminen, niin tottahan tuon orvon sämpelinpuoliskon valitsen vahvan kahvin kera... TÖÖT -bad choice. Olisi pitänyt kuulemma natustella niitä ryynejä taikka puuroa. Jugurtti ja ruisanterokin olisi kuulemma menetellyt, mutta ei missään nimessä vehnäsämpylää makkaroineen. Heikko ravintosisältö, huonoa materiaalia vatsalle jne.

Sama toistuu muidenkin aterioiden kohdalla, ei satu kohdillensa, vaikkakin loppukevennykseksi yritänkin iltapalaksi ehdottaa raikkaan näköistä omenaa, jonka pinnalle kuvaaja ennen otosta olisi pirskotellut vesipisaroita mahdollisimman raikkaan ja tervellisen lookin aikaan saamiseksi -tokihan olisin sen kokisen(bisse puutui taas) ja sipsipussin heitellyt yöksi tuulensuojaan . Tuntui kuitenkin siltä, ettei tuo terveysintoilija otanut valintaani todesta, vaan antoi ymmärtää ravintopolitiikaani olevan kokolailla retuperällä. Kerättyään muonalappusensa kasaan toruu tuo ravintotottumuksiani. Rasvaa suosin kuulemma liian kanssa, vaikka oikeasti noista korteistaan ei edes löytynyt lähimainkaan kyllin rasvaista möyhdettä mieleeni. Ei ollut kuvattuna kahdeksaa luunväliä siankylkeä pyöriteltynä lähikaupan grillissä, taikka mökkitulilla. Kuin myös Ukkopekka taikka Willhelm-lörssi olivat tuntemattomia herkkuja heille -saati sitten perinteinen HK:n blööö. Meetvurstin käytöstä reppana suivaantui. Sisältää kuulemma liikaa rasvaa ja suolaa. Siitä suolan suosimisesta oli muutoinkin kovasti huolissaan, ja kehoitti siirtymään pan-suolaan taikka joihinkin yrttimurenoihin. Kokeilin kumpaisiakin -molemmat olivat käyttökelvottomia. Yrtit pilasivat ruoan maun, ja pan-salttia joutui laittamaan tupla-annoksen, joka ei sekään mielestään ollut hyväksi. Kehoittipa tuo myöskin lisäämään suolaa salaa lapsilta, jotteivät nuo palleroiset oppisi huonoille tavoille ja näinollen ajautuisi tärviölle suolan kanssa ennenaikojaan. Ja minä hölmö kun luulin, että pitäisi niiden tupakoiden, viinaksien , saatikka sitten huumeiden tähden jännitää. Suolan kiroista en ollut tietoinen ensinkää. Oli mokoma päässyt lunkimaan selustaan huomaamattani.

Vaan eipä tuo vielä mitään -syömiset meinaan. Varsinaiseen jeesusteluun päästään kiinni vasta juomisien kohdalla, etenkin kun nuo kolestrolit, verenpaineet, sunmuut mitäliearvot ovat aina olleet, kuin tuon työterveyshoitajan kiusaksi, erinomaiset. Ripittäminen alkaa kyselyillä viikottaisista alkoholin kerta-annoksista, vaikka tuolla hurskalla naisella on nuo edelliset määrät kupongissaan, pistää tuo aina minut kiemurtelemaan penkissään. Miksei tuo voi vain tiedustella mahdollisia muutoksia edelliseen. Kaiketi tuo testaa muistanko mitä olen viimeksi valehdellut. En nimittäin ilkeä koskaan kertoa todellisia viikossa horittuja naukkuja tuolle, sillä tuntuu, ettei hän tahdo kestää jakkarallaan noiden puolitettujenkaan määrien kanssa. Perinjuurin kilttinä miehenä yritän vain tehdä työtänsä kaikinpuolin mukavammaksi. Laittaa sitten aina labraan verta lypsättämään. Heruttavat siellä aina omantunnon tuskissaan kamppailevan Röörin verestään lähes kuiviin. Viikon perästä saan sitten taas kuulla maksa-arvojen huitelevan kaukana normaalin tuollapuolen. Uhkailee tuolloin maksavaa asiakastaan kaiken näköisillä kirrooseilla, ja muilla rasvamaksoilla. Vituttaa koko ämmä!

Olenkin miettinyt, että mitä väliä sillä sitten oikeastaan on, jos elän kymmenen vuotta vähemmän, kuin terveitä elämäntapoja vaalivat ihmiset. Sanotaan nyt vaikka 75-vuotiaaksi. Mitä kokemisen arvoista tuon iän jälkeen jään paitsi? En usko, että mitään uutta, saatikka mullistavaa saan kuulla taikka kokea tuolloin esim. vanhainkodin kuukausittaisissa iltamissa. Tuskin enään jaksan innostua rollaattoreissaan laahustavista mummoista, taikka äityä kiihkeään väittelyyn muiden ukonkahjujen kanssa hehkeimmästä hoitajattaresta. Uskoisin nimittäin, että tuohon ikään jo minullakin on tiettyjä realiteetteja itseni suhteen -tai sitten ei. Tosiasiahan kuitenkin on, että iloinen ja viriili elämä kaiken lystinpidon merkeissä lyhentää elämääsi sen tylsemmästä päästä -mitä tuota kaikkien kipusiskojen kanssa murehtimaan. Murehtikoon Kouri -sillä on isompi pää.

Tää oli muuten omistettu sulle TM ,cheers -vai miten ne lontoon murtella sanoo.....
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yläpesä avautuu topikin kirvoittamana traumaattisesta kokemuksestaan (mitäs lupasit!)

Koska meikäläinenkin jo sukeutuu tuohon työterveyshoitajia eniten työllistävään keski-ikäisten massaan, kerrottakoon seuraava tarina, joka on tosi (lausutaan Rautavaaran vapisevalla äänellä).Sen piti olla ihan tavallinen käynti terveysasemalla. Itse en olisi komeasta varrestani löytänyt mitään tutkittavaa saatikka sitten paranneltavaa. Olihan minulla ollut jo yli kolmekymmentä vuotta aikaa kehitellä sitä priimaan kuntoon. Todistakoot vaikka Röörin sisko. Mutta kun vaimo, se kauniimpi meistä, valitti että kuorsaamiseni lisäksi alinomaiset kaasuturaukset alkoivat olla enemmän vastenmielisiä kuin poikamaisesti huvittavia. En minä vaan ollut huomannut. Pierua tulee silloin kun pierettää, hemmetti, minkä sille tekee! Vai pitäisikö se imaista sisäänsä? Miten ne naiset sitten pieree? No, kuullemma ne olivat luokkaa "Pinatubo", eikä puoliskoni kuuntelisi niitä enää yhtään ilman asiallista tutkimusta. Asiallista tutkimusta! Kuvitelkaas mitäs se oikein tarkoittaisi!! Töräytelläänkö johonkin putkeen, jossa propellit pyörii ja mittaa virtauksen voiman, keston ja suunnan? Vaiko ihan taitoluistelutuomarointi-periaatteella taiteellisesta vaikutelmasta ja tekniikasta? Pelkäsin pahinta. Ja syystä. Lupauduin menemään keskustelemaan asiasta. Keskustelemaan pierusta jonkun naisen kanssa, ajattelin ja halusin tehdä jotain ihan muuta. Ehkä sieltä sitten todella löytyy jotain jo todetun laktoosi-intoleranssin lisäksi. Keliakiaa? (Ei enää olutta sitten!) Syöpä?(Se on menoa, poika!) Colon irritabilis? (Ei enää töitä, kun et jaksa!) Näitä osasin pelätä etukäteen.Vastaanotolla varmaan se sama suht´tympeä hoitsu, joka teitäkin on hoidellut, sanoi melkein heti ykskantaan, että nämä jutellaan sitten tarkemmin lääkärin kanssa. Minun mielestäni hänen silmissään välähti kun otin asian esille, hyvinkin asiallisesti ja neutraalisti "ilmavaivoina". Pääsin jopa aika rivakasti lääkärin vastaanotolle, joka kyllä epämieluisaksi yllätyksekseni oli jälleen naispuolinen. Ei siis siksi, ettenkö mielelläni asioisi näinkin viehättävän fiksun ja koulutetun naisen kanssa. Mutta mieluusti jossain toisessa atmosfäärissä, silkin, punaviinin ja haisevien juustojen keskellä. En puhumassa suolestani. Ja kuten pahoin pelkäsin, ei se siihen jäänyt. Melko pian lyhyen keskustelun jälkeen, jossa sivuttiin hieman suolesta tulevaa viiltävää kipua ja silloin tällöin punoittavia pyyhkimisjälkiä kakkosistunnon päätteeksi, hän komensi minut vuoteelle. Ja täytyy myöntää, että ekan kerran Yläpesää hirvitti!! Siis, veljet, minulla jalat löivät loukkua. Tuo viileä-ääninen, upea vaaleatukkainen, noin 29-32-v. kaunotar aikoi vaatia minut valkoisella paperilla peitellylle vuoteelle ja vetämään housut kinttuun! Tiedän nyt, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "nolostumisesta". No, tein työtä käskettyä ja sekunnin lukuisissa tuhannesosissa ehdin arvioimaan muistinvaraisesti kuinka huolellisesti huuhtelin pian tarkkailun alaiseksi joutuvan kohteen, millaiset alushousut tulikaan valittua (ei kai ne viisikesäiset Black Horsen psykedeeliset pitkälahkeiset, no ei sentään, vaan Björn Borgin valkoiset bermudat, hetkinen, valkoiset, ovatkohan ihan puhtaat) jne. jne. Ajattelin hetken pyytää lupaa saada käydä WC:ssä tarkistamassa asian, mutta sitten minua jo vietiin.Neitonen, joka saattoi kyllä olla rouvakin, ainakin otteidensa perusteella, nykäisi kumihanskat käteensä ja lurautti niille jotain geeliä, joka siinä tilanteessa tuntui irvokkaalta. Niin monesti aikaisemmin olin kuunnellut tuon samaisen "Lubricant jellyn" ääntä mielihyvä suupielessäni! Pian sain käskyn kääntää ruumistani enemmän mutkalle, suomeksi sanottuna pyllistää kunnolla, ja silloin tunsin olevani viisivuotias pojankoltiainen enkä uskaltanut sanoa mitään näsäviisasta vastaan, tottelin vain. Seuraavaksi muistan että tämä lääkärikaunotar työnsi Alapesä-tilaani pitkän läpinäkyvän muoviputken, jolla hän tähyili suolen seinämiä. Vaikka tapahtuma ei kestänyt arviolta kuin puolen minuuttia, vanhenin sen aikana vuosia ja jo täysin unohtamani homofobia kihahti kerralla kymmenenteen potenssiin. Potenssista on kyllä tässä vaiheessa ikävä puhua.Lääkärini, rohkenen jo puhutella häntä näin tuttavallisesti, koska olimmehan jo paremmin tutustuneet toisiimme, heitti putken roskikseen (toivottavasti niitä ei kierrätetä!) ja sen seuraksi hanskansa. Käsien pesun yhteydessä hän pyysi minua pukeutumaan ja kertoi HYVIN ASIALLISESTI (haluan painottaa tätä) että varmuuden vuoksi tehdään vielä se keliakia-verikoe, ja että minut laitetaan jonoon, jotta nuo häiritsevät vuotavat peräpukamat kuristetaan langalla pois. Minä, joka olin tullut vastaanotolle terveenä nuorena miehenä, jouduin lähtemään siis raihnaisena keski-ikäisenä takaisin töihin. Ja että oikein leikkaukseen! Kävelin vastaanotolta jalat hieman längellä työpaikalleni, en pahemmin istustkellut sinä päivänä ja kuulumisiakin kyseltäessä lähinnä murahtelin. Kotona menin aikaisin nukkumaan, enkä edes tarkistanut Kiekkopesää.Verikokeessa tuli käytyä, eikä arvoissa ollut mitään huomauttelemista, komeaa, sakeaa ja TERVETTÄ verta! Niinhän se pitikin olla. Aloin jo keräillä itsetuntoni rippeitä. Tätähän voisi mennä vaikka luovuttelemaan heikommilleen! Vaan sitten seurasi se kutsu leikkaukseen ja itse leikkauspäiväkin. Jalat notkeina, alleviivaan: hyvin notkeina, huojuin leikkauspoliklinikalle, jossa minut toivotettiin kädestä pitäen tervetulleeksi. Leikkaussalissa oli mieslääkäri (Kiitos!Kiitos!) ja kolme naispuolista hoitajaa (Ei kai heidän tarvi jäädä tähän tuijottelemaan??) Minut komennettiin riisumaan housut pois. Kaikkiko? Kaikki! Sen jälkeen teidän Yläpesänne aseteltiin kolmen henkilön käsin TV:n synnytyssalista tuttuun vekottimeen, joka epäilyttävästi alkoi muistuttaa sängyn ja inkvisition kidutusvälineen risteytystä. Kirkkaita valonheittimiä oli suunnattu Alapesääni puolenkymmentä. Jalkani nostettiin ylös telineille ja sitten minua tutkittiin. Kahdeksan silmää tutki minua ja ainakin neljä kättä tutki minua! Lupasin sillä hetkellä etten koskaan - KOSKAAN - vähättele rouvien juttuja gynekologilla käynneistä, vaan kuuntelen ne miehekkään tyynesti osaaottaen loppun asti. Jos työterveysaseman lääkärini oli käyttänyt jotain putkenpoikasta suoleni pään tähystämiseen, tämä arvokas herra kirurgi kaivoi salkustaan sellaisen pesäpallomailan, että karjaisin jo sen näkemisestä. Hän kertoi kuitenkin haluavansa nähdä koko "röörin" (anteeksi, Rööri!) tilanteen kunnolla. Myöhemmin hän kertoi sillä olleen pituutta vain kolmekymmentä senttiä. Herrajumala, tunsin sen kurkussani! Kestin sen vain siksi, että armelias kirurgini totesi suoleni olevan moitteettomassa kunnossa (kuulitteko?), eikä leikkausta vaativia pukamia ollut nähtävissä, ei kasvaimia, eikä edes pintanupukan ärtyneisyyttä. Pian tämä on ohi, ja olen tutkitusti terve, ehdin huoahtaa. Mutta, sanoi lääkäri. Ja silloin vasta tajusin sen olleen alkulepyttelyä. Mitä olin tehnyt väärin, ketä olinkaan loukannut niin pahasti, että tämän kidutuksen oli määrä jatkua?Yritin nopeasti kuvitella, olinko vahingossa tapaillut jotakuta hänen tuttavistaan, tytärtään ehkä, ei sentään vaimoaan, niin iäkkäältä hän vaikutti. Tämä Dr Diabolica kertoi näkevänsä fissuran suolessa ja se pitäisi leikata. "Tehdäänkö heti vai tuletko UUDESTAAN?" En aikonut kehittää tästä uutta kiehtovaa harrastusta, vaan toivoin armeliasta lopetusta tälle liian traagiseksi käyvälle sankaritarinalle. Öh, jäi tuo latina vähemmälle huomiolle opinnoissa, fissura? Se oli kuullemma sellainen aukinainen haava, joka saattoi laajeta ja jopa tulla ikäänkuin ulos väärästä paikasta. Minulle olisi voinut kehittyä toinen varauloskäytävä. Sitä en toivonut.Niinpä esiin kaivettiin lautasellinen teräksisiä veitsiä ja muita vetimiä, ummistin silmäni, ja tunsin kuinka minua väännettiin kolmen ihmisen (nais-) avuin luonnottomaan asentoon, jalkani kohti kattoa ja hmm... miten sen sanoisi... levittäen porttia mahdollisimman laajaksi välineiden tulla. Minua revittiin halki! Näinkö antiikin gladiaattoreitakin kohdeltiin? Hevosin vedettiin neljään osaan, mutta sentään armeliaasti raajoista! Kuulin sumenevan tajuntani äärirajoilta ähkäisyn: "Nyt sattuu, etkä lähde minnekään!" Niin sattui. -Voimasana- Sattui. En lähtenyt minnekään. Se oli siis puudutuspiikki. Suoraan siihen avonaiseen haavaumaan. Sitten odoteltiin puudutuksen tehoamista. Hikoilin ja hoitajat kertoilivat mitä olivat tehneet edellisenä iltana ja mitä kivoja sarjoja taas tulikaan TV:stä. Minä makasin ja odotin. Sitten tohtori sanoi "Jahas, eiköhän ruveta leikkaamaan" ja niin hän teki. Kaikki repiminen oli jo tuttua ja jotenkin olin pystynyt etäännyttämään itseni koko tapahtumasta. Olin jossain muualla ja seurasin viileästi mitä minulle tehtiin. Leikkaustoimenpiden oli kai muutama hassu viilto ja siinä se. Sen jälkeen sain tamppooneja. Nii-i! Naura vaan! Niitä aseteltiin sinne muutama tyrehdyttämään vuotoa. Mitään ompeleita ei laitettu ja melko pian sain jalkanikin taas alas. Parissa minuutissa minut ohjattiin vetämään viereisessä kopissa housuni jalkaan. Ja sen jälkeen ovesta ulos. Hoito-ohjeet sain paperilla, ehkä myös sanallisesti. En muista. Ajelin siitä parikymmentä kilometriä kotiin.Kun puudutus laimeni, totesin ettei tänään taida kannattaa nukkua, menee muuten hyvä helvetti hukkaan. Ja niinpä nautiskelin siitä vihlonnasta pari päivää. Enkä muuten istunut. Oli vähän pakko kävellä, joten kävelin jäähallille ja takaisin sinäkin yönä.Nyt tapahtumasta on jo vuosi. Leikkaus onnistui loistavasti, olen mahdottoman tyytyväinen: ei enää viiltäviä kipuja kun käyn kalareissulla riu´ulla, eikä noloja verisiä paperinjämiä kivenkolossa todistamassa maallista rajallisuuttani. Vaimo kuitenkin napisee edelleen. Pierut eivät lakanneet.---- Yläpesä ----mies lasin takaa

rooriValvoja78 Posts Re: Terveystarkastuksessa

Posted: Dec 18, 2000 21:06, Edited: Never Article ID: 112
Edit Reply Delete
Herranen aika, olet ystävä hyvä joutunut käymään läpi melkoisen kiirastulen. Toivuitko tuosta koskaan henkisesti? Palautuiko psyyke entisiin uomiinsa? Olet piin kova jätkä mikäli kaiken tuon jälkeen olet entisesi, toisaalta kokemasi selittää paljon nykykäyttäytymistäsi. Ei kai täyden tolkun mies moisia kirjoita, etenkin jos tuo totta oli -kuten uskon. Edellinen pätee myös allekirjoittaneeseen, sitä paitsi kärsin myös ilmavaivoista sekä pukamista.Vaimoasi voit lohduttaa sillä, ettei hän oikeastaan edes tiedä mitä on asettautua illankähmeissä levolle todellisen ihmiseksi naamioidun kaasuttimen kera. Kun riitelemme, niin en riko irtainta, taikka käytä väkivaltaa, enkä edes korota ääntäni. Vaimon mesoessa sylki suusta pärskyen ryhdyn tyynesti valmistamaan pirtelöä. Tarvittavien kulhojen ja sauvavatkaimen esiin ottaminen tavallisesti hyydyttää jo sinällään vähäpätöisemmistä aiheista siinneet torat. Vaimo ei katso tuolloin saavuttavansa riidallaan riittävää hyötyä luvassa olevaan vuorokauden piinaan verrattuna. Tämän kaltainen toiminta on taholtani eräänlaista kylmää sodankäyntiä julmimmillaan. Kemialliset aseet ovat pannassa oikeassa sodassa, mutta kotirintamalle asti Geneven-sopimuksen artiklat eivät uletu. Ja uskokaa kun sanon, että jokin ärjynä pidetty sinappikaasu on pahainen pikku päästö oikein rakennetun suolikaasuni rinnalla. Yleensä varsinaiseen "sotaan" ei onneksi tarvitse ryhtyä omatessani tämän pelotteen. Silloin tällöin kuitenkin kriisit syvenevät siihen pisteeseen, jotta joudun raskain mielin valmistamaan itselleni parin litran annoksen sakeaa banaanipirtelöä. Tuon imuroituani olen valmis kohtaamaan kenet hyvänsä. Olen täynnä kaasua seuraavat 16h. Tuo pirtelö on perusraaka-aine kaasun muodostumiseen, mutta eriasteisia vääntöjä silmälläpitäen pystyn rakentamaan eri ällöasteisia hajuja erilaisin lisäainein. Muunmuassa kolme askia Super-Salmiakkia tuon pirtelösatsin kyytipoikana irrottaa sielun ruumiistaan sitkeimmältäkin sissiltä. Taattua tavaraa, joka toimii aina. Laku, mämmi, luumut, ja valkosipuli ovat myös toimivia, mutta kuten sanoin vaativat ne pohjalle 2:n litran taikinakulhollisen banaanipirtelöä alle. Vuosien saatossa olen myös kouliintunut käyttelemään erilaisia ääniä pieruissani. Omaan nykyisin melko laajan äänialan. YläC alkaa kyllä jo iän myötä, veltostuvan lihaksiston antaessa periksi, tuottaa äänen puhtaudessa hienoisia vaikeuksia, mutta siitä matalammat oktaavit ovat hanskassa. Turahdusten voimakkuuksia , kuten myös yhtämittäista kestoa pystyn säätelemään. Näin saan eloisuutta peräpäällä riitelyyn. Välistä marmatan kärsivällisesti ja pitkään, toisinaan äsähtelen hyvinkin voimakkaasti ja yksikantaan -jotta oksat pois.

Olisinpa tuntenut sinut jo ennen tuota leikkausta, niin olisimme huumorimiehinä rakentaneet aineksillani hoitohenkilökunnalle pikku jullikan. Mietihän kuomaseni kuinka otollinen hetki olisi ollut kerätä menetettyä itsetuntoa takaisin huokaisemalla oikein urakalla siihen anukseesi ängettyyn rumpuun, näiden sinne päät vastakkain tihrustellessa. Kunnollinen pirtelösalmiakki jyräys olisi työstänyt frisöörit takaviistoon ja kirjavoittanut kauhun jähmettämät kasvot iloisen pisamaisiksi. Väriä elämään, vaikka leikkauspöydältä -sano.palataan mielenkiintoiseen aiheeseen. Nyt pitää mennä kattoo Pulkkinen....Terv. Rööri
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös