Onhan täällä monta näkemystä Teron pelikirjasta mutta hyvin ilmeistä lienee se, että ollaan ikään kuin R.Grönborgin jalanjäljillä.
Todella kovaa tempojääkiekkoa kesä ja syksy, jossa riskejä otetaan ja niitä suositaan. Jokerit harvemmin pelaa keskustan kautta vaan pyrkii ratkaisemaan jopa liikaa hyökkäyksiinlähtöjä laitakaistoja pitkin ja päätypelejä voittamalla. Haasteena on tietenkin se, että puolustajan pelinavaamisvastuu on valtavan suuri ja apu katoaa nopeasti viereltä. Tämä on johtanut väistämättä hölmön näköisiin menetyksiin, jäähyihin ja vastustajan ylivoimahyökkäyksiin.
Hyökkäysalue pyritään venyttämään ja luomaan 2-1 tilanteita pienille alueille. Keskusta ei ole aina turvassa ja tämä avaa jälleen vastustajalle saumoja. Positiivista on toki se, että Jokerit on luisteluvoimainen ja pitkässä juoksussa vahva kamppailuissa. Olen aivan varma, että rytmit löytää paremmin pelikirjan vähintään myös kun Martikainen on mukana. Ei tässäkään sarjassa pärjää ilman tiivistä viisikkopeliä ja selkeää rakennetta.
Jokerit tulee ottamaan eriskummallisia tappioita ja parhaimmillaan murskaamaan vastustajat. Tätä meidän syksyn jääkiekkoa, jos näin voidaan sanoa.. on pelaajilla vaikea omaksua ja joka pelissä tulee tilanteita missä näyttää siltä, että ollaan aivan pihalla ja se korostuu yksilöissä. Tämä vaatii jokaiselta (faneilta ja pelaajilta) kärsivällisyyttä ja annetaan Tero &Co.lle aikaa. Nämä miehet vievät meidät liigaan todennäköisemmin kuin moni muu.