Mä olen ylpeä siitä, että Jokerit pelaa visionsa mukaista lätkää. Ja tuo on sitä lätkää, jota 95 % pelaajista haluaa pelata. Ja tuo on sitä lätkää, joka vie meidän pelaajia eteenpäin myös yksilöinä.
Jotain itsellä nyt jää ymmärtämättä että miten voi olla ylpeä tästä lätkästä mitä pelataan? Avaatko hiukan miten näet tämän vision hyvänä - haluan aidosti ymmärtää ja päästä olemaan ylpeä tästä.
Tässä ihan 2 kärkikohtaa mitä olen ihmetellyt kauden aikana:
- Pakkien pitkät syötöt omalta alueelta seisovalle laiturille keskiviivan ja hyökkäyssinisen väliin
- trap ei kuulu työkalupakkiin. Miksi ei? Välillä pitää mennä trappiin. Me kaahataan karvaamaan monesti jopa maalin takaa--> kärkikarvaaja pois pelistä sekunnissa
Yrjänheikin visiona on yhden kuuntelemani haastattelun mukaan ettei ole kovinkaan tarkkaa pelikirjaa vaan yksilöillä on vapaudet ratkoa tilanteet itse --> hänen mukaansa tämä vapauttaa henkistä painetta.
Olen itse sitä mieltä että tuo visio nimenomaan LUO henkistä painetta jos yritetään mennä mahdollisimman vähällä pelikirjalla. Kun on selkeä pelitapa niin silloin pelaajan ei tarvitse ajatella niin paljon, vaan hän voi turvautua selkäytimestä tulevaan pelikirjaan, ja tietää tasan tarkkaan missä kaverit ympärillä ovat.
Mutta tältähän peli on näyttänytkin koko kauden. Yksilöt saavat (LUE JOUTUVAT) ratkoa tilanteita itse kun ei ole selkeää tapaa miten mihinkin tilanteeseen reagoidaan.
Mielestäni joukkue on henkisesti aivan loppu. En tiedä johtuuko se tästä ympärillä tapahtuvasta hypetyksestä vai tuosta kun joudutaan liikaa itse miettimään mitä kentällä pitää tehdä. Varmaan molemmista.
Sieluton ja kärsivän näköinen joukkue on.
Päävalmentajan pitää luoda pelitapa jota noudatetaan. Pelitavan jota valmentaja joukoilleen opettaa, pitää tulla häneltä täysin selkärangasta.
Iso vastuu on siirretty nuorille parikymppisille kundeille, jos itsellä pitää liiaksi ratkoa tilanteita kentällä, eikä tukena ja turvana ole joukkueen yhteistä pelitapaa.
Näin minä tämän näen.