Hyvä tarina Eetusta. Hienoa että Jatkoaika huomioi Eetun.
Onnea myös minun puolestani Eetulle! Harmittaa vaan kun eilisessä pelissä piti katsojia kehottaa (en minä tajunnut kehottaa mutta onneksi joku muu), ennen kuin edes muutama nousi seisaaltaan antamaan legendalle aplodit.
Sillä tavalla mutkan kautta Eetu on minullekin tuttu, että hän oli aikoinaan 70-luvun lopulla rakennusmestarina työmaalla, jossa isä oli kirvesmiehenä ja äiti siivoojana. Molemmat pitivät silloin ja pitävät vieläkin Eetua rehtinä ja reiluna miehenä.
Taitaa olla jo yli kymmenen vuotta aikaa siitäkin, kun minulla oli kunnia erään Lukon pelin erätauolla pari sanaa vaihtaa Eetun kanssa. Olin kunnioituksesta soikeana enkä siinä oikein osannut mitään legendan kanssa puhella, muuta kuin jotain yleistä löpinää sen kertaisesta matsista.
Junnukiekosta hiukan puhuimme tuolloin, ja Eetu mainitsi että hänen ollessaan pikkukiekkoilija oli iso asia kun pääsi pelaamaan vaikkapa Nakkilaan tai Luvialle vierasottelua. "Nykyäänhän" (eli tuolloin ennen 90-luvun puoltaväliä) "junnut reissaavat ympäri maata ja ulkomaita pitkin jo nuorena", tuumi Teppo.
Vielä kerran: Onnea Eetu.