Teppo Numminen, mies ja maila.
Harvoin sitä zorbaskaan näppiksellä, kyynärpäät koukussa, kasvoilla kirjaimia, tuonpuoleisen pyörteitä ohimolla.
Ensimmäisenä Teposta tulee mieleen valokuva, jossa se istuu Hakamettän hallissa, Tappara-pipa päässä, isän kultamitali kaulassa, isä vieressä.
Miehen pelillisiä ja inhimillisiä arvoja lienee tässä turha kertailla. zorbakselle se on ennen kaikkea kaksiteräinen ikuisessa ketjussa. Niin kuin vesi, jää moreeniin, niin ovat nuo uurtaneet väylänsä poskilleni.