Jos nyt hetken muistelisi..
Mr. Agassi tuli tutuksi kun naperona tähän upeaan lajiin juutuin. Farkkushortseissa ja blondatussa heviletissään pelannut jenkki kiinnitti nopeasti koko tennismaailman huomion. Harva varmaan jaksoi uskoa, että silloinen vihan kohde muuttuisi legendatasolle. Henk. koht. voin sanoa että Agassi paljolti vitutti enkä välittänyt kyllä äijästä yhtään, tätä kesti paljolti sinne 90-luvun loppuun, jolloin hienon comebackin myötä miehelle oli annettava tunnustus.
80-l lopulla Andre raivostutti vanhat tennispiirit, nuorukaisella ei ollut mitään kunnioitusta ja tapoja. Jenkkitenniksen vanhat legendat McEnroe ja Connors ilmaisivat avoimesti suuttumuksensa. Johnnu Macista ja Agassista tuli hyvät kaverit, mutta Connorsilta en ole kuullut tai lukenut mitään positiivista Agassista tähän päivään asti, luulisi tosin että niitäkin löytyy.
1988 US Openissa Agassi myllytti Connorsin kvartseissa. Matsin jälkeiset kommentit tyyliin "en odottanutkaan lievempiä lukemia, nuo kuvaavat hyvin tasoeroa" saivat Jimbon näkemään punaista, "kun puhuu tuollaista niin kannattaa muistaa myöhemmin mitä tuli sanottua". 89 US Openissa oli uusinnan vuoro, kohta 4-kymppiä kolkutellut Connors pakotti Agassin viiteen erään ja nousi vielä viidennessä 1-5 tappioasemasta melkein rinnalle. Silloin 19-v Agassi tunsi olonsa varmasti yksinäiseksi Nykin yleisön riehuessa täysillä Connorsin puolesta. Tuo voitto oli muuten Agassin ensimmäinen 5-erän voitto. US Openissa Agassilla kesti saada yleisön tuki, v. 90 finaalissa vuotta nuorempi Sampras oli selkeästi enemmän yleisön makuun.
V. 89 Agassin suuri suu aiheutti muitakin noloja hetkiä. Key Biscaynen huipputurnauksessa Agassi kohtasi sitkeän saksalaisen Charly Steebin, ennen matsia Agassi ihmetteli kuka helvetti on kyseessä, ei ole kuullutkaan. Ottaen huomioon, että kyseessä oli peluri, joka oli top-50 ja ratkaissut Davis Cupin Saksalle vuotta aikaisemmin olivat Agassin kommentit naurettavia. Steeb murjoi Agassin 3-0 ja totesi "ehkä hän nyt tietää kuka olen". 4kk myöhemmin Steeb ja Agassi iskivät palloa Münchenin olympiahallissa Davis-Cupin sunnuntaina. Saksa johti 2-1, ja Andre oli pakkovoiton edessä, hän vei Steebiltä avauserän ja kuulutti kovaan ääneen joukkuetovereilleen, "katsokaa miten pistän hänet palasiksi", Steeb voitti loput kolme...
Edellämainitut episodit tekivät Agassista inhokin. Mies ei itsekään ole ylpeä menneen ajan asenteistaan, mutta ne varmasti osittain tekivät hänestä sen mikä hän on.
90-luvun alussa Agassilla oli maine pelaajana, joka ei voita majoreita, finaaleissa peli usein katosi. V.92 Wimbledon muutti paljon, US Openin Agassi voitti '94. Epätasaisuus kuitenkin kiusasi pitkätukkaa. Vuosi '95 muutti paljon, kaljuuntuva uudistunut Agassi näytti todelliselta omistautuneelta urheilijalta, paljolti Brad Gilbertin ansioista. Maailman ykköseksi noussut Agassi oli voittamaton läpi kesän, mutta...Wimbledonin semeissä Agassi koki jälleen muistutuksen, johdettuaan Boris Beckeriä, 6-2, 4-1, mies oli matkalla liian helppoon voittoon. Muutama ylimielinen piste ja Boris otti ensimmäisen breikin takaisin, muistan vieläkin miten Becker seisoi kuin patsas ja katsoi julmasti eteenpäin "nyt tapahtuu". Becker vei matsin 3-1. Pahempaa oli kuitenkin US Open-finaali 95, Wimbledonin ja US Openin välissä voittamaton Agassi hävisi hienon 4-eräisen finaalin Samprasille. Agassi myönsi viitisen vuotta myöhemmiin, että tuo tappio tuhosi hänet kahdeksi vuodeksi.
V. '96 oli outo, Agassi voitti olympiakultaa ja pysyi toki top-kympissä, mutta oli helppo huomata että paljon oli pielessä. Australian ja US Openin semeissä koetut 0-3 tappiot Changille olivat karmeita otteluita, ei hajuakaan asenteesta tai voitontahdosta. Mies kiukutteli ja tiuski kentällä, ilmestyi Wimbledoniin ylipainoisena, ammattilainen oli kateissa.
V.97 romahdus ja sitä seurannut challengereiden pelaaminen sitten osoitti että löytyyhän sitä tahtoa. 1998 Agassi palasi kympin sakkiin mutta Slameissa vähän yski. Ja mustakin puoli näyttäytyi US Openin neljännellä rundilla Karol Kuceraa vastaan. Viidennessä erässä Agassi johti 3-0, ja kovassa tuulessa pelatussa ottelussa Kuceralla oli vaikeuksia pallon ylösheiton kanssa. Agassi katsoi asiakseen matkia ja pilkata Kuceraa 23 000 ihmisen tukemana. Kun Kucera käänsi tuon matsin, niin harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen tuloksesta.
Liekö vasta vuoden '99 tapahtumat tehneet Agassista nöyrän ja fiksun pelaajan? Pariisin ja Nykin mestaruudet + Wimpelin finaali, kauden päätös maailman ykkösenä. Ja se Samprasin peikko voitti sekä Wimbledonin että Masters-finaalin 3-0 Agassia vastaan.
2000-luvulla Agassi on ollut pidetty, elävä legenda. Kaikki lajin kauhukakarat saavat anteeksi vanhoina päivinään, näin kävi Connorsille, Nastaselle ja Johnny Macille. Robottien kuningas Ivan Lendlkin sai kuulla kannustusta olleessaan rampa veteraani.
On ollut vaikea mieltää 2000-luvun Agassia siihen mikä vielä 90-luvulla oli kentällä. Työmoraali ja asenne ovat kuin eri planeetalta. Hyvä häviäjä Andre ei kyllä koskaan ole ollut, 2001 Pariisissa takkiin tuli kvartseissa Sebastian Grosjeanilta, joka viljeli korkeita löysiä palloja, joihin Agassile ei ollut vastausta. Samalla tavalla Andre kompastui vuotta aikaisemmin muuten taas eräälle Karol Kuceralle. Silloin Agassi ei tullut pressitilaisuuteen, tällä kertaa hän sentään vaivautui paikalle, tosin vastaten vain yhden sanan vastauksia. Hän myös teeskenteli, ettei muistaisi koko ottelua, joka oli juuri päättynyt Grosjeania vastaan. 2000 ja 2001 hän hävisi kaksi klassikkoa Wimbledonin semeissä Pat Rafteria vastaan, molempien matsien jälkeen Agassin kommentit olivat tyyliin "matsi oli perseestä".
US Open-kvartsi 2001 Agassi-Sampras oli jälleen klassikko. Ei yhtään syötönmurtoa, pelkkiä tie-breikkejä ja Pete voittajana 3-1. Yleisö eli tietysti täysillä ja kyllä yhä Sampras oli New Yorkin sydämessä. V. 2002 Pete sitten päätti uransa voittamalla Andren US Openin finaalissa.
Nyt neljä vuotta myöhemmin Andre Agassi on lopettanut ja kuten monta kertaa on tullut esille, yksi aikakausi on lopullisesti ohi ja viimeinen mohikaani on poistunut.
MACK
