Televisio on ollut jo kauan hyvin arkinen kapistus ja löytyy varmaan 90% suomalaisista kodeista. Silti on myös meitä, jotka emme televiisoria omista. Tässä ketjussa voimmekin yhdessä keskustella, mietiskellä, pohtia ja elämöidä, mitä televisio meille itsekullekin merkitsee, miksi joku ei omista televisiota tai mitä aiheesta nyt vain irti saa.
Pohjustan ketjua omalla suhteellani tuohon kapsitukseen. Kuten moni tällä palstalla jo tietää, olen ns. tunnustuksellinen kristitty eli uskovainen tai hihhuli, ihan miten vain. Televisioon tämä taustani liittyy siten, että vanhempieni tullessa uskoon kokivat he kääntymyksen sen verran radikaalina tapahtumana, että siinä sai kyytiä pienellä viiveellä kolme tv:tä (sivustaladattava pyykkikone sentään jäi...), ja näin ollen myös meikämanne vietti suurimman osan nuoruuttani ilman telkkua. Lätkän mm-kisat kävin kyllä veljeni kanssa katsomassa milloin missäkin, mutta muuten en osannut edes kaivata televisiota lapsena ja nuorena.
En ole omistanut televisiota edes nyt itsenäistyttyäni ja perheen perustettuani. Uskoni ei tv:tä kiellä, ja itseasiassa monella uskovalla ystävälläni sellainen on. Myös veljeni hommasi telkun tässä muutama vuosi sitten, joten ehkä jotain vanhoillislestadiolaisia lukuunottamatta ei uskovaisuus korreloi televisiottomuuden kanssa enää nykyään kovinkaan hyvin. Itsekin olen joskus miettinyt tv:n hommaamista, mutta olen vielä tullut siihen tulokseen, että mitäpä tuolla tekisi loppujen lopuksi. Leffoja varten on teatterit ja vuokraamot, netistä ja radiosta voi seurata maailman tapahtumia, joten oikeastaan en jää kaipaamaan kuin urheilua ja satunnaisesti jotain dokumentteja. Myönnän toki julkisesti, että esimerkiksi nyt Helsingin kisojen aikana olen harmitellut töllön puutetta vaimollenikin, kun Ylen sivuiltakaan ei näe kuin lyhyet pätkät muutamista suorituksista, mutta ei se niin suuri harmi ole, että muutaman arvokisaviikon vuoksi viitsisin maksaa tv-luvasta vuosittain ja vielä päälle vastaanotinta.
Voi olla, että joskus hommaan television itselleni, mutta tällä hetkellä tulen toimeen hyvin ilmankin. Itseasiassa en ymmärrä, kuinka jotkut ehtivät (tai edes viitsivät) työpäivän jälkeen katsoa televisiosta jotain tositelkkusontaa tai saippuasarjaa sen lisäksi, että harrastavat jotain ja vaalivat vielä perhettäänkin. Tai ehkä se onkin niin, että tv-addiktit eivät harrastakaan juuri mitään eikä heillä ole perhettä, tiedä häntä. Eli kaikessa lyhykäisyydessään, mitä televisio sinulle merkitsee ja voisitko kuvitella elämää sitä ilman?
Pohjustan ketjua omalla suhteellani tuohon kapsitukseen. Kuten moni tällä palstalla jo tietää, olen ns. tunnustuksellinen kristitty eli uskovainen tai hihhuli, ihan miten vain. Televisioon tämä taustani liittyy siten, että vanhempieni tullessa uskoon kokivat he kääntymyksen sen verran radikaalina tapahtumana, että siinä sai kyytiä pienellä viiveellä kolme tv:tä (sivustaladattava pyykkikone sentään jäi...), ja näin ollen myös meikämanne vietti suurimman osan nuoruuttani ilman telkkua. Lätkän mm-kisat kävin kyllä veljeni kanssa katsomassa milloin missäkin, mutta muuten en osannut edes kaivata televisiota lapsena ja nuorena.
En ole omistanut televisiota edes nyt itsenäistyttyäni ja perheen perustettuani. Uskoni ei tv:tä kiellä, ja itseasiassa monella uskovalla ystävälläni sellainen on. Myös veljeni hommasi telkun tässä muutama vuosi sitten, joten ehkä jotain vanhoillislestadiolaisia lukuunottamatta ei uskovaisuus korreloi televisiottomuuden kanssa enää nykyään kovinkaan hyvin. Itsekin olen joskus miettinyt tv:n hommaamista, mutta olen vielä tullut siihen tulokseen, että mitäpä tuolla tekisi loppujen lopuksi. Leffoja varten on teatterit ja vuokraamot, netistä ja radiosta voi seurata maailman tapahtumia, joten oikeastaan en jää kaipaamaan kuin urheilua ja satunnaisesti jotain dokumentteja. Myönnän toki julkisesti, että esimerkiksi nyt Helsingin kisojen aikana olen harmitellut töllön puutetta vaimollenikin, kun Ylen sivuiltakaan ei näe kuin lyhyet pätkät muutamista suorituksista, mutta ei se niin suuri harmi ole, että muutaman arvokisaviikon vuoksi viitsisin maksaa tv-luvasta vuosittain ja vielä päälle vastaanotinta.
Voi olla, että joskus hommaan television itselleni, mutta tällä hetkellä tulen toimeen hyvin ilmankin. Itseasiassa en ymmärrä, kuinka jotkut ehtivät (tai edes viitsivät) työpäivän jälkeen katsoa televisiosta jotain tositelkkusontaa tai saippuasarjaa sen lisäksi, että harrastavat jotain ja vaalivat vielä perhettäänkin. Tai ehkä se onkin niin, että tv-addiktit eivät harrastakaan juuri mitään eikä heillä ole perhettä, tiedä häntä. Eli kaikessa lyhykäisyydessään, mitä televisio sinulle merkitsee ja voisitko kuvitella elämää sitä ilman?