RuuhkaTukka
Jäsen
Suomalaisessa jääkiekossa yksi merkittävin ongelma on joukkueiden kykenemättömyys tehdä taloudellista voittoa. Taloudellisia ongelmia selitetään korkeilla pelaajapalkkioilla ja tulevaisuuden ennnustamisen vaikeudella. Molemmat pitävät toki paikkansa, mutta väittäisin syyn oleva liiallisessa optimistisuudessa ja leväperäisyydessä budjetteja laadittaessa.
Korkeat pelaajapalkkiot eivät mielestäni ole ongelma. Ne tunnetaan budjettia laadittaessa, eli ne eivät voi olla syy tappiollisen tuloksen tekemiseen. Vastaavasti tulevan kauden kustannukset tunnetaan tai ainakin voidaan arvioida varsin tarkasti budjettia laadittaessa. Syy ei siis voi olla kulupuolella.
Ongelma on mielestäni budjetin laatijoiden liiallinen optimismi tulevan kauden tuloja arvioitaessa. Järkevä taloudenpitäjä arvioi tulevan kauden tulonsa erityistä varovaisuutta noudattaen ja mitoittaa kulunsa tämän varovaisen arvion mukaisesti. Tämä on toki päivänselvää ja kaikki liigajoukkueiden päättäjät tämän myös ymmärtävät. Mikä siis "pakottaa" joukkueet arvioimaan tulonsa epärealistisesti? Vastaus lienee pelko urheilullisesta menestymättömyydestä. Budjettia laadittaessa oletetaan kaikkien muiden seurojen kuluttavan liian paljon ja saavan näin etulyöntiaseman. Joudutaan tilanteeseen, jossa tiedetään järkevän budjetoinnin johtavan menestymättömyyteen sarjassa ja näin ollen yleisötulojen pienentymiseen. Tämä taas johtaa taloudellisesti tappiolliseen tulokseen. Toisaalta voidaan laatia optimistinen budjetti ja kokeilla, jos sillä vaikka menestyttäisiin ja kenties hyvän urheilullisen tuloksen saattelemana tehtäisiin myös taloudellisesti hyvä tulos. Tällä hetkellä kaikki joukkueet Kärppiä lukuunottamatta näyttäisivät noudattavan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Tilanne on kestämätön. Kaikki toimijat tietävät ennakkoon että vain muutama optimisti voi menestyä kullakin kaudella, mutta heidän on pakko ottaa riski, koska vaihtoehtoinen toimintamalli johtaa automaattisesti tappiolliseen tulokseen. Ollaan siis tilanteessa, jossa joukkueet ovat pakotettuja pelaamaan venäläistä rulettia.
Mikä siis ratkaisuksi? Mielestäni ratkaisu on selvä. Jokaisen joukkueen täytyy saada hyväksyntä budjetilleen SM-liigalta. Budjetin menopuolen tulisi sisältää kaikki joukkueen kulut, sekä satunnaisten kulujen kattamiseen käytettävä vararahasto. Tulopuolelle voitaisiin kirjata vain sellaiset sponsoritulot, joista on esittää sitova dokumentti ja maksusuunnitelma. Lisäksi lipputulojen ja muiden yleisöltä saatavien tulojen osalta hyväksyttäisiin vain edellisen kauden toteutuneet tulot vähennettynä kymmenellä prosentilla. Näin estettäisiin joukkueita pelaamasta venäläistä rulettia kausi kauden perään. Jos jonkin joukkueen budjetti on alijäämäinen, voidaan se hyväksyä vain jos joukkueella on enemmän varoja kuin mitä sillä on velkoja. Toisin sanoen jos joukkueella on miljoonalla velkoja ja kahdella miljoonalla varoja voi se lähteä kauteen miljoona euroa tappiollisella budjetilla.
Näin toimien päädyttäisiin mitä suurimmalla todennäköisyydellä tilanteeseen, jossa menestyneet joukkueet (sijat 1-6) tekisivät selvästi positiivisen taloudellisen tuloksen. Sijoilla 7-14 olevat joukkueet tekisivät todennäköisesti lievästi positiivisen tuloksen tai nollatuloksen. Selkeästi tappiollisen tuloksen tekeminen voisi toteutua vain tilanteessa, jossa joukkue vajoaa kärkisijoilta seuraavan kauden heittopussiksi. Vain tällaisessa tilanteessa voisivat yleisötulot notkahtaa todella selvästi ja aiheuttaa tappiollisen tuloksen.
Korkeat pelaajapalkkiot eivät mielestäni ole ongelma. Ne tunnetaan budjettia laadittaessa, eli ne eivät voi olla syy tappiollisen tuloksen tekemiseen. Vastaavasti tulevan kauden kustannukset tunnetaan tai ainakin voidaan arvioida varsin tarkasti budjettia laadittaessa. Syy ei siis voi olla kulupuolella.
Ongelma on mielestäni budjetin laatijoiden liiallinen optimismi tulevan kauden tuloja arvioitaessa. Järkevä taloudenpitäjä arvioi tulevan kauden tulonsa erityistä varovaisuutta noudattaen ja mitoittaa kulunsa tämän varovaisen arvion mukaisesti. Tämä on toki päivänselvää ja kaikki liigajoukkueiden päättäjät tämän myös ymmärtävät. Mikä siis "pakottaa" joukkueet arvioimaan tulonsa epärealistisesti? Vastaus lienee pelko urheilullisesta menestymättömyydestä. Budjettia laadittaessa oletetaan kaikkien muiden seurojen kuluttavan liian paljon ja saavan näin etulyöntiaseman. Joudutaan tilanteeseen, jossa tiedetään järkevän budjetoinnin johtavan menestymättömyyteen sarjassa ja näin ollen yleisötulojen pienentymiseen. Tämä taas johtaa taloudellisesti tappiolliseen tulokseen. Toisaalta voidaan laatia optimistinen budjetti ja kokeilla, jos sillä vaikka menestyttäisiin ja kenties hyvän urheilullisen tuloksen saattelemana tehtäisiin myös taloudellisesti hyvä tulos. Tällä hetkellä kaikki joukkueet Kärppiä lukuunottamatta näyttäisivät noudattavan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Tilanne on kestämätön. Kaikki toimijat tietävät ennakkoon että vain muutama optimisti voi menestyä kullakin kaudella, mutta heidän on pakko ottaa riski, koska vaihtoehtoinen toimintamalli johtaa automaattisesti tappiolliseen tulokseen. Ollaan siis tilanteessa, jossa joukkueet ovat pakotettuja pelaamaan venäläistä rulettia.
Mikä siis ratkaisuksi? Mielestäni ratkaisu on selvä. Jokaisen joukkueen täytyy saada hyväksyntä budjetilleen SM-liigalta. Budjetin menopuolen tulisi sisältää kaikki joukkueen kulut, sekä satunnaisten kulujen kattamiseen käytettävä vararahasto. Tulopuolelle voitaisiin kirjata vain sellaiset sponsoritulot, joista on esittää sitova dokumentti ja maksusuunnitelma. Lisäksi lipputulojen ja muiden yleisöltä saatavien tulojen osalta hyväksyttäisiin vain edellisen kauden toteutuneet tulot vähennettynä kymmenellä prosentilla. Näin estettäisiin joukkueita pelaamasta venäläistä rulettia kausi kauden perään. Jos jonkin joukkueen budjetti on alijäämäinen, voidaan se hyväksyä vain jos joukkueella on enemmän varoja kuin mitä sillä on velkoja. Toisin sanoen jos joukkueella on miljoonalla velkoja ja kahdella miljoonalla varoja voi se lähteä kauteen miljoona euroa tappiollisella budjetilla.
Näin toimien päädyttäisiin mitä suurimmalla todennäköisyydellä tilanteeseen, jossa menestyneet joukkueet (sijat 1-6) tekisivät selvästi positiivisen taloudellisen tuloksen. Sijoilla 7-14 olevat joukkueet tekisivät todennäköisesti lievästi positiivisen tuloksen tai nollatuloksen. Selkeästi tappiollisen tuloksen tekeminen voisi toteutua vain tilanteessa, jossa joukkue vajoaa kärkisijoilta seuraavan kauden heittopussiksi. Vain tällaisessa tilanteessa voisivat yleisötulot notkahtaa todella selvästi ja aiheuttaa tappiollisen tuloksen.