tahtookirjoittaa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Turun Palloseura
Ei ole Teemun vika, mutta tämän kohuherkkyyden varmasti tietäen, voisi hän joskus edes jonkun päätöksen tehdä selväksi heti.
Onko se sitten Selänteen vika jos karjalippiskansa ja keltainen lehdistö nostaa äläkän? Tai jos mj-valmentajalla ei ole munaa jättää sivuun?
Eiköhän Selänne tarvittaessa suostu vaikka tryout-sopimuksella lähtemään hakemaan paikkaa joukkueessa, toisin kun eräät kermaperseet aiemmin.
Yleensäkin ihan turhaa spekuloida 2010 olympialaisia syksyllä 2008...
Miksei kenenkään muun kiekkoilijan ympärillä pyöri tällaista keskustelua?
Mats se jahkailee, minkä kerkeää, mutta kysymykseen "Onko Mats Sundin tehnyt itsestään pellen?" ei tule vastausta! Kansan syvät rivit haluavat tietää!
Ha! Luuletko, että jollakin suomalaisvalmentajalla olisi pokkaa jättää Teemu tylysti joukkueesta ulos, vaikka tämä arpoisi kisojen aattoon asti osallistumistaan? Minäpä uskallan väittää, että ei ole. Mieti nyt järjelläsi, millaisen kohun se nostattaisi tässä karjalalippiskansassa ja sen keltaisessa lehdistössä. Teemu on aina Teemu, eihän häntä vain yksinkertaisesti voi jättää joukkueesta pois.
MM 1992 Praha: Pentti Matikainen jätti valitsematta Teemu Selänteen hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Syynä oli, että Selänne oli aluksi kieltäytynyt kisoista uupumuksen vuoksi. Sitten, kun mieli muuttui, Matikainen kylmän viileästi sanoi, ettei kisapaikkaa ole.
Sitä paitsi, poikkeus vahvistaa säännön. Eikä Selänteellä vuonna 1992 sentään ihan samanlaista asemaa suomalaisessa jääkiekossa ollut, kuin 15 vuoden NHL-uran jälkeen. Nyt hänen kisoista sulkeminen olisi yksinkertaisesti mahdotonta median paineen vuoksi.
Pena nyt onkin Pena. Häntä ei voi verrata kehenkään suomalaisvalmentajaan koskaan, ikinä, missään. Pena voi sanoa kenelle tahansa, että "meillä ei just nyt ole käyttöä kaltaisellesi pelaajalle". Näiltä sanoilta ei edes itse Teemu Selänne ole suojassa.
Selänteen asema vuonna 1992? Hetkinen, mietitäänpä suomalaista jääkiekkoa vuonna 1992. NHL:ssä oli 5 suomalaista hyökkääjää Jari Kurri, Esa Tikkanen, Christian Ruuttu, Petri Skriko ja Ilkka Sinisalo.
Eli tästä voi päätellä, että SM-Liigan maalikuningas, kotikisojen 1991 sensaatio, Kanada Cupin kuopus, SM-Liigan tulokasmaaliennätykset rikkonut Teemu Selänne oli yllättävän haluttua tavaraa maajoukkueeseen.
Helsingissä oli järjetön Jokerit ja Teemu-mania. Moni voi varmaan yhtyä tähän, joka muistaa vuodet 1991-1992 ja Helsingin Jokerit. Olihan Selänne paras maalintekijä liigassa ja johdatti Jokerit Suomen mestaruuteen. Median painostuksesta myös mainitsin. Selänne oli jo vuodesta 1988 lähtien median kiikarissa ollessaan pienimmällä numerolla NHL:ään varattu suomalainen, ja sitä valintaa edesauttoi Euroopan alle 18-vuotaiden mestaruuskisojen pistepörssin voitto. Selänne seurattiin hyvin tiivisti ja varsinkin tulokaskausi 1990-1991 oli jymymenestys Selänteen johtaessa liigan maalipörssiä kauden mittaan. Ennen viimeistä kierrosta Selänne ja Javanainen olivat molemmat tasoissa 31 maalilla. Eli alatko ymmärtämään millaisesta ilmiöstä oli kyse?
Kannattaa myös muistaa, että Pentti Matikainen oli ensimmäinen päävalmentaja, joka toi Suomelle mitalin, olympiakisoista 1988.
Yhtään Skrikon, Ruutun, Sinisalon ja kumppaneiden saavutuksia vähättelemättä täytyy muistaa myös se, että tuohon aikaan 30 maalia ja 70 pinnaa ei ollut mikään erityisen kova saavutus NHL:ssä varsinkaan Skrikon tyyliselle pelaajalle. Pistepörssi voitettiin 150-200 pisteellä, maalikuninkuus 60-70 osumalla, joten ei nuo kovin kummoisia lukuja olleet aikanaan. Muutenkin peli on muuttunut niin paljon noista ajoista, että pisteiden suora vertailu ei oikein onnistu.Ruuttukin oli tahkonut NHL:ssä jo kuusi kautta sellaisia 60-70 pisteen kausia (vrt. nykypäivään, esim. Kapanen, oliko hänellä peräti kaksi yli 60 pisteen kautta, silti hän on joillekin jumala ja vapahtaja samassa persoonassa). Skriko oli tahkonnut kahdeksan kautta NHL:ssä, niin ikään useimmilla kausilla yli 60 pistettä tehden.
Niin, Ruuttu oli siis pelannut 6 kautta, mutta niitä YLI 60 pisteen kausia oli ja on miehellä täydet kaksi. Kapasellahan niitä yli 60 pisteen kausia oli tosiaan vain kaksi.Ruuttukin oli tahkonut NHL:ssä jo kuusi kautta sellaisia 60-70 pisteen kausia (vrt. nykypäivään, esim. Kapanen, oliko hänellä peräti kaksi yli 60 pisteen kautta, silti hän on joillekin jumala ja vapahtaja samassa persoonassa).
Skrikon yhdeksästä NHL kaudesta (joista toki yksi oli vasta 92-93) yli 60 pisteitä syntyi neljällä. En ole ihan varma että täyttääkö sekään "useimpien" määritelmiä, mutta epäilen ettei.Skriko oli tahkonnut kahdeksan kautta NHL:ssä, niin ikään useimmilla kausilla yli 60 pistettä tehden.
Minähän vuonna tämä kirjoittelija on syntynyt, kun tollasta läppää heittää... MM 1992 Praha: Pentti Matikainen jätti valitsematta Teemu Selänteen hopeaa voittaneeseen joukkueeseen. Syynä oli, että Selänne oli aluksi kieltäytynyt kisoista uupumuksen vuoksi.
Yhtään Skrikon, Ruutun, Sinisalon ja kumppaneiden saavutuksia vähättelemättä täytyy muistaa myös se, että tuohon aikaan 30 maalia ja 70 pinnaa ei ollut mikään erityisen kova saavutus NHL:ssä...
Niin, Ruuttu oli siis pelannut 6 kautta, mutta niitä YLI 60 pisteen kausia oli ja on miehellä täydet kaksi. Kapasellahan niitä yli 60 pisteen kausia oli tosiaan vain kaksi.
Skrikon yhdeksästä NHL kaudesta (joista toki yksi oli vasta 92-93) yli 60 pisteitä syntyi neljällä. En ole ihan varma että täyttääkö sekään "useimpien" määritelmiä, mutta epäilen ettei.
jep, pointti tuli selväksi. Koitit liioiteltelemalla perustella pointtiasi, mutta jäit kiinni.
nuoren Selänteen poisjääminen kisoista oli helpompi kansan vielä tuolloin hyväksyä.
Höpö höpö. Kovia lukuja. Tietenkin jos pääsi Gretzkyn tai Marion jengissä pelaamaan ylivoimaa, niin ero nykyiseen on suuri. Muuten aika paljon pienempi. Jos 70 pistettä ei olisi kova juttu, niin olisihan sitä siihen sitten ollut tulijoita tilalle. Joukkueita oli 21 ja ketjuja kolme. Plus goonit.Yhtään Skrikon, Ruutun, Sinisalon ja kumppaneiden saavutuksia vähättelemättä täytyy muistaa myös se, että tuohon aikaan 30 maalia ja 70 pinnaa ei ollut mikään erityisen kova saavutus NHL:ssä varsinkaan Skrikon tyyliselle pelaajalle. Pistepörssi voitettiin 150-200 pisteellä, maalikuninkuus 60-70 osumalla, joten ei nuo kovin kummoisia lukuja olleet aikanaan. Muutenkin peli on muuttunut niin paljon noista ajoista, että pisteiden suora vertailu ei oikein onnistu.
Skrikon tehot kausilla 85-86 ja 86-87 olivat hyvät 38+40 ja 33+41, mutta eivät missään tapauksessa erityisen kovat, vaikka Pittsburgh ja Edmonton jätettäisiin laskuista. Kapanen pelasi parhaat vuotensa puolustusvoittoisessa liigassa ja maalivahtien esiinmarssin aikaan, Skriko taas 80-luvun hulluina vuosina pystytorjujia vastaan. Siinä olet silti oikeassa, että Waynen ja Marion puuhastelu vääristää tehojen suoraa vertaamista pistepörssin kärkeen.