Röörin kirjoituksesta pitää vähän kommentoida... Vastaavia argumentteja esiintyy usein ja aika usein jätän koko aiheen sikseen, sen verran henk. koht. mielipiteistä on kyse :-D
Rööri: "Eikä tule, sillä en todellakaan usko saman kuvan jaksavan kiinostaa minua loppuelämääni."
Niinpä - tatskat eivät kuulu nykyaikaiseen kertakäyttökulttuuriin. Jos sellaisen otat, se seuraa mukanasi käytännössä loppuelämäsi. Jos ei kiinnosta, ei kannata ottaa.
Rööri: "Vaan eihän tuo vielä sinällään mitään, mutta ajatelkaas sitä ruusua, jonka muuan juovuttavan muodokas naikkonen minulle taannoin pakarastaan esitteli. Olin purkautua pöksyihini, niin jumalaisen seksikäs oli tuo ilmestys. Helakan punainen ruusu, terälehdet vienosti -kuin häpeillen, avautumassa täyteen kukoistukseensa. Kukkanen näytti saavan elämännesteensä suoraan kaikkein pyhimmästä, vihreän varren kiemurrellessa viivytellen näkymättömiin kimmoisten pakaroiden T-risteykseen."
Rööri: "Toisaalta, miettikääs tuota samaista villiruusua edellä mainitun ajanjakson jälkeen, saattohoitoa nauttivan mummon ulosteiden polttamassa perseessä. Turhia ovat yritykset kurkkia viehkosti vaipan lahkeesta ihailijoitaan."
Lainasin nuo kaksi lausetta aivan erikseen, koska se minusta tehostaa tuon ajatuksen mallia. Arvon kansalaiset, jos tämä ruusu herkistää Röörin, raavaan miehen, moiseen runollisuuteen seuraavien 10-20 vuoden aikana, niin miksi ihmeessä tuo tatuointi olisi pitänyt jättää ottamatta vain sen takia, että 50 vuoden päästä se ei enää tehoa?! Siis 20 vuotta henkistä nautintoa asiasta ja sitten vanhana tuomassa muistoja nuoruudesta. Ei ollenkaan huono kauppa.
Tähän viestiin ei tarvitse vastata - tatska on jokaisen oma asiansa enkä missään tapauksessa edes haluaisi ylipuhua ketään sellaista ottamaan. Halusin vain sanoa sen, että tatskasta voi olla myös ihka aitoa iloa sekä kantajalleen että katselijalleen.